Katso (lahja)hevosen(kin) suuhun

Uljas ratsu reima sopivine kuolaimineen.

Kuukausi sitten tallillemme tuli käymään eläinlääkäri Mirjami Miettinen, joka on ollut viime aikoina paljon esillä julkaisemansa lisensiaattityön tiimoilta. Daisy raspattiin viimeksi kesäkuun alussa, mutta päätin kuitenkin hyödyntää tilanteen ja tarkistuttaa hampaat uudestaan etenkin, kun viime aikoina käyttämämme raspaaja on nyt äitiyslomalla. Ja hyvä olikin että katsottiin hampaat nyt, sain paljon mielenkiintoista tietoa. Lisäksi seuraavana päivänä kävin kuuntelemassa Miettisen luentoa, joten taas on paljon lisää tietoa tuskaa tuottamassa!

Daisylla on muutama milli yläpurentaa, joten se tekee helposti piikkejä ylös eteen ja alas taakse. Pienet piikit olivat ehtineet tulla jo tässä viiden kuukauden aikana, joten seuraava raspausaika on varmaan taas puolen vuoden päässä. Edellisellä raspauskerralla Daisyn poskihampaissa näkyi pientä kuolaimen aiheuttamaa kulumaa, mikä sai minut etsimään anatomisesti muotoiltua kuolainta. Kolmipalat ja muut taittuvat kuolaimet olivat kuulemma ehdottomasti pannassa. Ensin käytössä oli Hööksin kolmipalasylinterikuolain, mutta sitten Visionin ohuita sylinterikuolaimia tuli taas myyntiin, joten ostin sellaiset. Ja hyvä niin.

Eläinlääkärin ensimmäinen kommentti suuhun kurkatessa oli "onpas tällä pieni suu"! Hän mittasi pienellä viivottimella alaleuan luiden etäisyyden hammasloman kohdalta, kuolaimen optimipituuden ja hammasloman korkeuden. Lopputulemana Daisyn hammasloma on sen verran matala (2cm), että kun kielellekin pitää jättää vähän tilaa, 10mm on paksuin kuolain, jonka sinne voi laittaa. Uudet kuolaimet olivat siis juuri oikean kokoiset, kun pituuskin osui juuri kohdalleen. Jee! Seuraavan päivän luennolla opin senkin, että liian paksut kuolaimet aiheuttavat helposti kulumajälkeä poskihampaisiin, joten sain vähän rauhoitettua omaatuntoani sen osalta. Turpahihnaahan meillä ei yleensä ole käytössä ollenkaan, joten sekään ei ole painamassa poskia vasten mahdollisia piikkejä.

Leuan oikealle puolelle Daisylle oli puhjennut pienen pieni kulmahammas, mitä ei vielä kesäkuussa näkynyt. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko sille pari vasemmalle puolelle. Kulmahampaathan ovat yleensä vain ruunilla ja oreilla, mutta Daisy ilmeisesti kuuluu siihen tammavähemmistöön, joka myös kasvattaa ne. Leuan liike, joka on tähän asti ollut symmetristä, oli nyt muuttunut epäsymmetrisemmäksi. Alaleuka liikkui oikealle puolelle paljon pidemmälle kuin vasemmalle. Siitä sitten vain selvittämään, miksi näin...

Siellä se on, läntti vasemmassa kainalossa.

Kesän jälkeen Daisylle jäi vasemman puolen kainaloon muutama parin millin pahkura, jotka eivät näytä millään lähtevän pois. Minulla meni aika kauan tajuta, että näiden pattien kohdalle (vaikka vyö ei ainakaan sen isomman päälle osukaan) tulee satulavyön jäljiltä aina märkä läntti. Vasta nyt, kun Daisy ei hikoa ratsastuksesta kuten kesällä, se on tullut selvemmin näkyviin. Olen koittanut kaivella patteja näkyville, puristellut, silitellyt ja koittanut etsiä niistä jotain reikää, turhin tuloksin. Märkä tuntuu ja näyttää ihan hieltä, mutta koska pienempää pattia ei tunnu ratsastuksen jälkeen, veikkaan, että siitä se kosteus varmaan kuitenkin on peräisin. Näytin niitä samalla eläinlääkärillekin ja ne olivat todennäköisesti eosinofiilisiä granuloomia. Kuulemma niitä voi koittaa hoitaa kortisonipiikillä, mutta ne tulevat usein takaisin. Hommasin siis ihanan paksun ja pörröisen lampaankarvapehmusteen satulavyöhön, jos se olisi mukavamman tuntuinen Daisylle. Pehmusteella ei näytä olevan vaikutusta hikilänttiin, mutta se on sen verran reilun levyinen, että vyön molempiin yläreunoihin muodostuu kunnon pussi pehmusteesta. Tallilaisten kanssa melkein lähti lapasesta sen visiointi, mitä kaikkia eväitä sinne voisikaan hamstrata ratsastuslenkin viihdykkeeksi ;) Daisyllakin meni ensimmäisen pehmustetun ratsastuskerran jälkikävelyt tuon pehmusteen nuuhkimiseen. 10m kävelyä, pysähdys "hei kato, mulla on tällainen, nuuh", 10m kävelyä, pysähdys "hei kato, se on siellä vieläkin!", 10m kävelyä, pysähdys...