Joko vihdoin löysimme Sen Oikean?

Selkä on suorahko ja takaa nouseva ja säkä pikkuinen.

 Satula-angstilandiasta hyvää iltaa, taas. On se kumma, että yhden satulan löytäminen voi olla näin vaikeaa, vaikka viimeksi käynyt satulansovittajakin sanoi, ettei Daisylla periaatteessa ole edes kovin vaikea selkä. Sen Oikean satulan löytäminen on kuitenkin osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Näköjään tämä on nuoren hevosen kanssa puolivuosittaista, Daisylla on ratsastettu nyt kaksi vuotta ja testikäytössä on neljäs satula.

Ihana, pehmoinen Black Countryni tuomittiin toppaajan toimesta liian kapeaksi ja satulansovittajan mukaan liian suoraksi ja edestä liian muhkeaksi. Koska ajattelin kuitenkin pitää pikku hevoseni ainakin seuraavat 20 vuotta, ei kai auta muu kuin kovettaa itsensä ja laittaa tuo myyntiin. Nyyh.

Varasatulaksi ostettu Bascule toimii joten kuten kunnon toppausten kanssa. Vaikka se ei paina hevosta, niin kyllä sekin helposti pyörii ja lisäksi se vetää helposti notkoselkääni vielä enemmän notkolle. Alkusyksystä siis tunnustin faktat ja aloitin satulanetsintärumban.

Ennen karvanlähtöaikaa ehdin testata pari mallia Cliff Barnsbyta, yhden Kent&Mastersin satulan,  yhden Sommerin ja yhden Harry Dabbsin. Sitten Daisy alkoi kutisemaan ja vaihtamaan karvaa, joten laitoin etsinnät jäihin hetkeksi ja humpsuttelin lähinnä ilman satulaa. Nyt talvikarva alkaa olla sen näköistä kuin pitääkin ja pysyä kiinni hevosessa, joten pyysin Satula.com:n edustajan visiitille. Testasimme ehkä kymmentä huolella esivalittua satulaa, joista kaksi päätyi mahdollinen-listalle.

Lapoja riittää, ja onhan tuo vähän pyöreähkörunkoinenkin.

Ensimmäisen talvikauden kaikki lumet ovat sulaneet ja kenttä korvautunut epämääräisellä vellillä viikon vesisateiden jälkeen. Siellä ei voi mennä kuin käyntiä pitkin ohjin sen verran, että kävellään selkäännousujakkaralle ja pois. Onneksi vieressä on sen verran peltoa, että (vaikka senkin pohja on märkä) saimme testattua kuitenkin kaikki askellajit läpi ilman, että täytyi kävellä maneesille asti testiratsastukselle. Ensimmäinen testisatula, Prestigen D1, tuntui ihan hyvältä, eikä Daisykaan protestoinut isommin. Siinä oli erikseen kuopat lapoja varten, joten mikään ei päässyt painamaan niitä. Melkein kaikissa testaamissani satuloissa ruttua on tullut karvoihin juuri lapojen (etenkin vasemman) päälle. Toinen testattu oli Prestigen Roma, mutta se ei mennyt Daisyn kriteereistä läpi. Toki asiaan saattoi hivenen vaikuttaa yltyvä vesisade viereisen ladon peltikattoa vasten ja iltakaurojen jakamisen äänet, mutta pieniä vihreitä miehiä alkoi ilmestyä pitkin peltoja. Käynnissä vielä Daisy toimi ihan hyvin, mutta ravissa joko ei liikuttu eteenpäin ollenkaan tai sitten kaahattiin lapa edellä karkuun minkä jalat kantoivat. Taipumisesta ei päästy edes keskustelemaan, ja jos koitin vaatia, sain vastaukseksi pukkeja. Laukassa kaikki tämä vielä puolet pahempana. Ei tarvinnut siis kovin kauan testata, ennen kuin tämäkin päätyi hylättyjen pinoon. Oikean lavan päältä löytyi kunnon karvapörröt, joten ehkä Daisy huomautteli ihan aiheesta.

Ei enää ihan niin pirtinpöytä kuin keväällä, mutta ei tuo kovin
kapeastakaan selästä käy :)

Mutta se D1 oli ihan mahdollinen, plussana vielä portaaton leveydenmuokkausmahdollisuus. Pieniä toiveita voisi siis olla siitä, että tuo voisi mennä meille useamman vuoden. Ainakin lompakkoni kannattaa ajatusta lämpimästi! Tänään kävin uudella satulalla maneesissa joten pääsimme testaamaan ravin ja laukan vähän pitävämmällä pohjalla. Daisylla oli jo lähtiessä kovin seesteinen päivä, mutta se liikkui maneesilla tosi nätisti. Niska pysyi rentona pitkät pätkät, takajalat nousivat, taivutukset löytyivät ja mikä parasta, satula ei keikannut kertaakaan. Vasemmassa laukassa Daisy vaihtoi muutaman kerran ristilaukalle mitä se ei ole tehnyt pitkään aikaan, mutta varovaisia toiveita tuo kyllä herätti siitä, että tuo saattaisi olla meidän seuraava satulamme. Onneksi sain viikon testausaikaa ja senkin jälkeen on mahdollisuus vuokrata satulaa ennen lopullista ostopäätöstä. Jos tuo on jatkossakin hyvän tuntuinen, voisin hyvin vuokrata sitä vielä kuukauden-pari ja katsoa, alkaako se keikata pidemmän päälle. Leveyttäkin kuulemma sai vuokra-aikana säätää ilman eri veloitusta, joten se mahdollistaisi satulan säätämisen ihan täydelliseksi. Ja jos pahin käy, satulansovittajalla oli vielä yksi malli mielessään, mitä voisi testata. Pidetään siis peukut pystyssä!