Hoitotoimenpiteitä

Nyt olen saanut olla jo kokonaan ilman suojasidettä, mistä minä ja ihmiset olemme kaikki yhtä onnellisia. Oma ihminen on käynyt välillä harjaamassa minua ja laittoi minut yhtenä päivänä seisomaan tallinkäytävälle niin, että riimuni molemmilta puolilta meni narut kiinni seinään. Mutta minä olen ollut kiinni sidottuna vanhassa kodissanikin, joten seisoin ihan rauhassa kun ihminen harjasi. Silti välillä jos meinasin mennä liikaa eteenpäin tai taaksepäin, oma ihminen ohjasi minut taas paikkaan jossa narut löystyivät.

Näin nätisti osaan seisoa kiinni sidottuna

Eilen tuli taas uusi ihminen joka katsoi jalkaani ja kertoi, että haava tulee kasvamaan kavion mukana pois ja turvotus katoaa kokonaan vasta sitten, kun se kasvaa tarpeeksi alas. Minä seisoin kiltisti ja annoin ihmisen tutkia jalkaani. Mutta sitten kaivettiin taas piikki esiin ja pistettiin ei vain kerran, vaan kahdesti! Minä en alkanut ollenkaan ja hypin parhaani mukaan etenkin ensimmäisen piikin kohdalla. Se oli kuulemma verikoe, ja sitä seurasi rokotuspiikki johon suhtauduin hitusen paremmin, mutten kovin paljoa. Yäk, yäk, yäk! Mutta nyt oma ihminen lupasi, ettei vähään aikaan enää pistetä. Toivon kovasti että se lupaus pitää.

Tänään kävi kengittäjä joka raaputti kipeän jalkani kavion suoraksi niin, että siinä missä ennen oli rosoinen pullistuma jonka keskellä oli reikä, kaviossani on nyt iso aukko. Kuulemma se näyttää huomattavasti paremmalta nyt, vaikka minua ei enää kiinnostakaan yhtään ihmisten touhotus tuon jalkani ympärillä.

Kohti normaaliarkea

Oma ihminen alkaa olla jo epätoivoisen oloinen jalkaani seuratessa, turvotus ei kuulemma tunnu laskevan kunnolla vaikka parempaan suuntaan mennäänkin koko ajan. Jos rehellisiä ollaan niin ei minustakaan ole enää hauskaa että joka ilta täytyy pitää jalkaa ylhäällä ja olla nätisti kun he vaihtavat suojasidettä. Kuulemma mielikuvitus on kovilla että löytyisi kiinnitystapa joka pysyisi tuolla mutavellissä. Vaikka meidän ulkoilutarhasta suurin osa onkin kuivaa, niin reunoilla on hyviä mutakohtia missä on hyvä seisoskella ja mikä tuntuu syövän suojasiteitä tai kylmempänä päivänä hinkkaavan siteen reunat rikki, jolloin se tipahtaa pois.

Eilen omalla ihmisellä oli kuitenkin ihan uusia juttuja. Joku kamalasti kahiseva iso möykky, jota oma ihminen ravisteli ja nosteli karsinani ulkopuolella, karsinassa ja lopulta nosti sen selkääni! Se oli kyllä vähän pelottava, vaikka sitten kun se oli selässä se ei enää kahissut ja tuntui vain vähän oudolta. Oman ihmisen mukaan se oli sadeloimi, ja sellaiseenkin kuulemma pitää pienen hevosen tottua. Nyt kun ajattelen asiaa niin Kaverilla on joskus huonolla säällä jotain päällään eikä ole siitä millänsäkään. Ehkä se ei ole sittenkään kovin paha, etenkin kun sitten saa porkkanaa kun suostuu ottamaan sen selkäänsä. Sain uuden riimunkin, kuulemma se on pony-kokoa eikä enää foal. Oman ihmisen mielestä olen jo melkein iso hevonen!

Tässä kaikki oli vielä kunnossa ja minullakin varsariimu päässä

Tänään oli hauska päivä, vaikka vähän jännittäväkin. Mentiin kävelylle ihan uudelle reitille jossa piti ohittaa monta aitausta missä oli vieraita hevosia. Sitten mentiin ison pihan läpi ja sisään suureen rakennukseen. Se oli kuulemma maneesi, ja siellä täällä olevat puurakennelmat esteitä ja puomeja. Ja sitten se hauskuus alkoi! Minut ja Kaveri päästettiin irti ja saimme juosta pitkin poikin maneesia ihan vapaasti ja sydämemme kyllyydestä. Ja kyllä me juoksimmekin, ihan piti välillä pukitella ilosta ja välillä spurtata niin että maha melkein viisti maata. Vaikka jalkani huolestuttaakin omaa ihmistä, niin minua se ei haittaa kyllä yhtään. Ihan itse juoksin niin että hengästyin, sitten kävin vähän nuuskimassa niitä esteitä ja sitten juostiin taas!