Talutusharjoituksia, miksi ihmeessä?

Päivät sen kun lämpenevät (tosin vettä tulee niskaan säännöllisesti), mutta minä olen jo varautunut tulevaan ja kasvattanut jo vähän lisää karvaa. Vielä pari viikkoa sitten tiputtelin tyytyväisenä karvoja vähemmäksi niin, että lavoilta paistoi jo iho läpi, mutta sitten alkoi tulla jo vähän kylmä joten totesin, että turkki on sittenkin ihan hyvä asia. Laidunkaverit vähenevät koko ajan, nyt olemme pääasiassa taas samalla porukalla kuin viime talvenakin. Edelleen ulkoilemme koko ajan, mutta nyt saamme jo lisää heinää ulos. Se onkin tosi hyvää, kannattaa päivystää portilla aina kun ihmisiä näkyy pihassa siltä varalta, että sieltä tulisi lisää.

Laidun alkaa olla jo aika syöty, mutta aina joku korsi löytyy kun oikein keskittyy!

Omalla ihmisellä on joku vimma talutella minua ympäri laidunta. Yleensä vain pieniä pätkiä kerrallaan, ensin minua pyydetään liikumaan ja sitten kun jaksan liikahtaa, niin saan heti paljon kehuja. Minä en ihan näe mikä pointti tuossa on, joten aikani kuluksi sitten koulutan Omaa ihmistä. Aina kun pyyntö tulee liian lujaa eli Oma ihminen erehtyy vetämään riimusta liikaa tai alkaa hermostua, juurrutan jalkani maahan, työnnän alahuulen eteenpäin ja seison siinä, kunnes pyynnöt tulevat taas sopivalla voimalla. Sitten voin harkita liikahtamista. Jotain Oma ihminen höpöttää näyttelyistä ja ravaamisesta. Minä en ole vielä ihan vakuuttunut, että kannattaa tuhlata voimia ylimääräiseen liikuskeluun. Senkin ajan voisi hyötykäyttää paremmin ruohonkorsia etsien tai Oman ihmisen rapsuteltavana seisoskellen.

Kesäpuuhastelua

Töihin paluun jälkeen ehdin lepäillä vain päivän, kun sattui ja tapahtui. Illalla Kaveri säpsähti kovasti ja kohta huomasi, että kaikki ei ollut kunnossa. Tallinpitäjän iltakierroksella Kaverilla oli jo pää ihan turvoksissa ja meidät vietiin talliin. Ihmisiä pyöri Kaverin luona ja vietimme yön tallissa. Vähän minua huolestutti, mutta sitten Kaveri alkoi normalisoitua, mitä nyt oli vähän väsynyt. Seuraavana aamuna pääsimme sitten taas ulos.

Tässä vaiheessa ihmiset ovat vielä ihan mukavia

Päivällä laitumelle tuli Tallinpitäjä, Oma ihminen ja se mies, joka edellisiltana kävi pyörimässä Kaverin luona. Mutta mitä haljua, ne eivät menneetkään Kaverin luo vaan se mies kaiveli neulaa taskustaan ja lähestyi minua! Oma ihminen piti minusta kiinni joten en päässyt kauas karkuun, mutta yritin olla ovela ja pompahtaa sivulle aina, kun mies neuloineen koski kaulaani. Ensimmäisen erän voitin ja neulaa kaiveltiin hetki maasta, mutta sitten jahti alkoi taas ja pahuksen mies oli nopeampi (hänellä ei ollut Omaa ihmistä roikkumassa kaulassa hidasteena, huomauttaisin!) ja tuikkasi jotain kaulaani. Sen jälkeen kyllä sain paljon kehuja, mutta heti kun pääsin irti, siirryin mielenosoituksellisesti parin metrin päähän syömään enkä yhtään tullut rapsuteltavaksi. Oma ihminen yritti lohduttaa että nyt saan olla vuoden rauhassa piikeiltä, mutta minusta se ei kuulostanut yhtään rohkaisevalta vaan siltä, että pahuksen ihmiset suunnittelevat tekevänsä sen vielä uudestaankin!

Seuraavana päivänä Oma ihminen kävi miehensä kanssa rapsuttelemassa, lisäämässä taas kamalanhajuista ainetta karvoihini ja ottamassa minusta kuvia, mutta minä kannoin vieläkin vähän kaunaa piikistä enkä poseerannut yhtään. Sen verran tosin annoin anteeksi, että kun ihmiset tulivat laitumelle niin tulin kyllä korvat hörössä paikalle, koskaanhan ei tiedä milloin mukana on aamukauraämpäri tai muuta namia.

Oma ihminen väittää, että olen muka lihonut.

Yhtenä päivänä kävimme taas kävelyllä Kaverin ja ihmisten kanssa. Sillan alla solisi aika epäilyttävästi, mutta kun Kaveri meni yli kuin ei olisi mitään huomannutkaan, niin minunkin piti sitten hiipiä perässä. Takaisin tullessa uskalsinkin sitten taas kävellä sillastakin ihan normaalisti, kun ei siellä kukaan syönyt minua edelliselläkään kerralla. Sitten käytiin vielä kävelemässä kierros kentällä enkä pomppinut yhtään, vaan kävelin ihan asiallisesti kun viereisellä laitumella olevat hevoset pitivät vahtia. Tosin kentältä pois tullessa päätin, etten haluakaan vielä pois ja juurruin paikoilleni, vaikka Oma ihminen huitoi ja maiskutti ja Kaverin oma ihminen vähän työnsi takaakin. Minä vain seisoin kuin patsas paikoillani. Kaverikin kyllästyi odottelemaan minua ja lähti talliin. Hetken vielä maltoin seisoa, mutta sitten alkoi epäilyttää, minne Kaveri lähti ja suostuin seuraamaan perässä. Toisen stopin tein sitten laitumen portilla, jäin juuri portin kohdalle enkä liikahtanut minnekään, ennen kuin Oma ihminen siirtyi naksuvien lankojen ja minun väliini. Sitten uskalsin livahtaa nopeasti portista sisälle. Ihmiset eivät varmaan tajunneet, ettei ole hyvä mennä liian lähelle niitä naksuvia lankoja, koska jos menee niin se sattuu.

Tänään Oma ihminen tuli käymään taas uuden riimun kanssa, sellaisen jossa on kilisevä juttu leuan alla. Sitten harjoiteltiin vähän aikaa eteenpäin ja taaksepäin menemistä. Ensin jämähdin taas paikoilleni, mutta kun otin sitten askeleen eteen niin siitä saikin paljon rapsutuksia ihanan kutiavaan kohtaan kaulalle. Sitten muistinkin että se maiskutus ja paine niskassa tarkoitti eteenpäin menoa, ja suostuin taas liikkumaan Oman ihmisen mukana minne pyydettiin. Saatoinpa saada jonkun namiporkkanankin välissä. Sitten sainkin taas keskittyä olennaiseen, eli itikoiden hätistelyyn hännällä ja ruohon järsimiseen.

Töitä ja ötököitä

Aika rankkaa tämä lomailu, ensimmäisen yön jälkeen olin niin väsynyt että kun oma ihminen tuli katsomaan meitä niin en jaksanut tehdä muuta kun kävellä luokse ja painaa pääni oman ihmisen syliin ja jäädä seisomaan siihen. Seuraavana yönä maltoimme jo vähän nukkuakin ja ulkoilu alkoi tuntua jo mukavammalta, vaikka ötökät vähän häiritsevätkin jatkuvaa ruokailuhetkeämme. Muutaman päivän päästä saimme lisää seuraakin, kun kolme uutta valkoista hevosta tulivat myös viereisille laitumille.

Päivät ovat koostuneet siis lähinnä syömisestä ja ötököiden huiskuttelusta ja torkuista. Välillä oma ihminen tai Kaverin oma ihminen käy tervehtimässä meitä ja suihkuttelemassa pahanhajuista ainetta meihin. Suorasta suihkeesta en tykkää yhtään, mutta jos oma ihminen suihkuttelee ainetta sieneen ja hieroo sillä minua, se on ihan ok. Ihmisten vierailut ovat ihan mukavia, koska silloin saa rapsutuksia (ihanaa!) ja voi aina yrittää pihistää riimunnarun päätä tai purkkien korkkeja maisteltaviksi, kun ihmisten silmä välttää (tosin siitä tulee kyllä aina satikutia ja korkki napataan pois suusta vaikka kuinka vaivihkaa koittaisi sitä syödä).

Eilen jouduin vähäksi aikaa töihin. Ensin yksi uusista hevosista tuli ihmisten kanssa kentälle ja käveli ympäriinsä milloin kukakin ihmisistä perässään. Me Kaverin kanssa seurasimme silmä kovana aidan takaa, että mitä omat ihmiset ovat nyt keksineet. Sitten mekin pääsimme hetkeksi talliin, missä oli mukava hetki levätä ötököiltä suojassa.

Lepo jäi tosin lyhyeksi, kun minulle laitettiin taas remmit ympärille ja suitset päähän. Oma ihminen ihmetteli kun turparemmi ei enää yltänytkään vanhaan reikään vaan piti laittaa seuraavaan! Sitten mentiin vanhaan tarhaan ja kävelin taas hetken ympäriinsä oma ihminen perässä ja Kaverin oma ihminen vieressä sen kolmannen katsellessa ja huikatessa välillä ohjeita. Minä kävelin ihan kiltisti koko ajan enkä yrittänytkään ryntäillä ja käännyinkin kun oma ihminen vähän veti toisesta ohjasta. Sitten sain paljon kehuja ja pääsin taas talliin lepäämään. Paitsi että siinä vaiheessa en kyllä levännyt yhtään, kun Kaveri vietiin pois ja jäin yksin talliin. Silloin piti kovasti huutaa, että ihmiset huomaisivat, että minut on unohdettu talliin ja älyäisivät tuoda Kaverin takaisin. Onneksi Kaveri ei ollut pitkään poissa, varmaan siksi kun huusin niin lujaa että kaikki varmasti kuulivat. Sen jälkeen minun piti huolellisesti nuuhkia Kaveri kaltereiden läpi ja varmistaa, että Kaveri oli ihan kunnossa. Kohta pääsimmekin taas ulos ja kun juoksaisimme katsomassa että kaikki oli siinä kunnossa kuin lähtiessämmekin, maltoimme taas laskea pään alas ja keskittyä syömiseen.