Kotiutumista

Nyt olen ollut pari viikkoa uudessa paikassa ja alkanut jo kotiutua. Tunnistan jo oman ihmisen, aluksi hirnuin hänelle aina kun hän tuli tervehtimään. Mutta nyt minulla on ihan oma Kaveri enkä jaksa enää huudella omalle ihmiselle ollenkaan. Kaveri on minua puolet isompi ja kuulemma vuoden vanhempi mutta ihan kiva, vaikka aina välillä hätistääkin minua heinäkasalta pois. Minä väistän vikkelästi ja vähän naksutan suuta kertoakseni, että uskon kyllä.

Minä ja Kaveri ensimmäistä päivää yhdessä

Sinä päivänä kun pääsin ensimmäistä kertaa ulos Kaverin kanssa, ulkona oli myös Iso Valkoinen. Minä koitin mennä tervehtimään, mutta sepä ei ollutkaan ollenkaan ystävällinen vaan ajoi minua takaa korvat luimussa ja puri minua kerran niskaankin, ennen kuin ihmiset huusivat sen kauemmas. Tähän asti kaikki ovat olleet minulle ystävällisiä joten voitte kuvitella kuinka järkyttynyt olin! Vaikka kuinka koitin hiipiä lähemmäs korvat ihan hörössä niin aina Iso Valkoinen ajoi minua takaa kunnes ihmiset veivät sen pois ja jättivät minut kahdestaan Kaverin kanssa.

Siinä vaiheessa tosin Kaveri ei tuntunut vielä yhtään kaverilta, vaan juoksin varmuuden vuoksi karkuun aina kun se käveli lähemmäs. Hiljalleen kuitenkin huomasin että Kaveri halusi vain tutustua ja uskalsin pysyä paikoillani ja nuuhkaista vähän takaisinkin. Parin tunnin päästä söimme jo samalta heinäkasalta aina vähän aikaa, kunnes Kaveri hätisti minut kauemmas. Kaverin mielestä hätistely taitaa kuulua johtajana olemiseen, vaikka minä väistänkin kiltisti joka kerta. Mutta ei se haittaa, Kaveri ei hätistä minua kauas ja useimmiten antaa minun olla ihan vieressä. Ulkoilu on nyt paljon hauskempaa, kun ei tarvitse enää olla yksin!

Isoja muutoksia

Hei kaikki!

Minä olen Daisy! Minä ajattelin kertoa teille vähän itsestäni ja elämästäni. Synnyin huhtikuun lopussa Ruotsissa, jossa vietin leppoisaa elämää äitini, siskojeni ja kaverini ja sen äidin kanssa. Välillä ihmisiä kävi katsomassa minua, heitä oli kiva käydä haistelemassa. Muuten leikin kaverini ja äitini kanssa ja nautin auringosta, äidinmaidosta ja laukkaamisesta. Senkin jälkeen kun olin jo iso enkä saanut olla enää äidin kanssa yhdessä, sain olla kuitenkin kaverin ja isosiskon kanssa ulkona.

Äidin kanssa kotona Ruotsissa

Yhtenä päivänä kuitenkin tapahtui isoja juttuja. Pihaan ajoi suuri auto ja minut talutettiin sisään. Vähän minua jännitti mutta oli siellä muitakin hevosia, joten asettauduin odottamaan, milloin tärinä ja äänet lakkaisivat. Ne kestivät pitkään, mutta vihdoin pääsin ulos. Huomasin joutuneeni ihan outoon paikkaan, jossa ei näkynyt yhtään tuttua hevosta tai ihmistä! Täällä vietin muutaman päivän ennen kuin uusi auto ajoi pihaan ja minua pyydettiin taas nousemaan kyytiin. Tällä kertaa minua kyllä epäilytti, mutta ihmiset nostivat minut kyytiin siitä huolimatta.

Tällä kertaa matka ei ollut ihan niin pitkä ja kun tärinä loppui ja pääsin pois autosta, edessäni aukeni taas ihan uusi maisema ja uudet ihmiset. Kaksi niistä tosin olin nähnyt kerran aikaisemmin kotona äidin luona. Vähän aikaa katselin ympärilleni ja huutelin, löytyisikö täältä tuttuja. Kun kukaan ei vastannut päätin syödä vähän, kavioiden juuressa näytti olevan pari ruohotupsua. Ihmiset puhuivat keskenään ja vievät minut pienelle kävelylle ennen kuin päästivät minut talliin. Siellä oli muutama muukin hevonen, mutta ne eivät oikein vastanneet minun huuteluihini. Onneksi karsinassa oli myös heinää, joten asetuin syömään. Maha ennen kaikkea!

Uudessa kodissa