Talutusharjoituksia, miksi ihmeessä?

Päivät sen kun lämpenevät (tosin vettä tulee niskaan säännöllisesti), mutta minä olen jo varautunut tulevaan ja kasvattanut jo vähän lisää karvaa. Vielä pari viikkoa sitten tiputtelin tyytyväisenä karvoja vähemmäksi niin, että lavoilta paistoi jo iho läpi, mutta sitten alkoi tulla jo vähän kylmä joten totesin, että turkki on sittenkin ihan hyvä asia. Laidunkaverit vähenevät koko ajan, nyt olemme pääasiassa taas samalla porukalla kuin viime talvenakin. Edelleen ulkoilemme koko ajan, mutta nyt saamme jo lisää heinää ulos. Se onkin tosi hyvää, kannattaa päivystää portilla aina kun ihmisiä näkyy pihassa siltä varalta, että sieltä tulisi lisää.

Laidun alkaa olla jo aika syöty, mutta aina joku korsi löytyy kun oikein keskittyy!

Omalla ihmisellä on joku vimma talutella minua ympäri laidunta. Yleensä vain pieniä pätkiä kerrallaan, ensin minua pyydetään liikumaan ja sitten kun jaksan liikahtaa, niin saan heti paljon kehuja. Minä en ihan näe mikä pointti tuossa on, joten aikani kuluksi sitten koulutan Omaa ihmistä. Aina kun pyyntö tulee liian lujaa eli Oma ihminen erehtyy vetämään riimusta liikaa tai alkaa hermostua, juurrutan jalkani maahan, työnnän alahuulen eteenpäin ja seison siinä, kunnes pyynnöt tulevat taas sopivalla voimalla. Sitten voin harkita liikahtamista. Jotain Oma ihminen höpöttää näyttelyistä ja ravaamisesta. Minä en ole vielä ihan vakuuttunut, että kannattaa tuhlata voimia ylimääräiseen liikuskeluun. Senkin ajan voisi hyötykäyttää paremmin ruohonkorsia etsien tai Oman ihmisen rapsuteltavana seisoskellen.