Kesäpuuhastelua

Töihin paluun jälkeen ehdin lepäillä vain päivän, kun sattui ja tapahtui. Illalla Kaveri säpsähti kovasti ja kohta huomasi, että kaikki ei ollut kunnossa. Tallinpitäjän iltakierroksella Kaverilla oli jo pää ihan turvoksissa ja meidät vietiin talliin. Ihmisiä pyöri Kaverin luona ja vietimme yön tallissa. Vähän minua huolestutti, mutta sitten Kaveri alkoi normalisoitua, mitä nyt oli vähän väsynyt. Seuraavana aamuna pääsimme sitten taas ulos.

Tässä vaiheessa ihmiset ovat vielä ihan mukavia

Päivällä laitumelle tuli Tallinpitäjä, Oma ihminen ja se mies, joka edellisiltana kävi pyörimässä Kaverin luona. Mutta mitä haljua, ne eivät menneetkään Kaverin luo vaan se mies kaiveli neulaa taskustaan ja lähestyi minua! Oma ihminen piti minusta kiinni joten en päässyt kauas karkuun, mutta yritin olla ovela ja pompahtaa sivulle aina, kun mies neuloineen koski kaulaani. Ensimmäisen erän voitin ja neulaa kaiveltiin hetki maasta, mutta sitten jahti alkoi taas ja pahuksen mies oli nopeampi (hänellä ei ollut Omaa ihmistä roikkumassa kaulassa hidasteena, huomauttaisin!) ja tuikkasi jotain kaulaani. Sen jälkeen kyllä sain paljon kehuja, mutta heti kun pääsin irti, siirryin mielenosoituksellisesti parin metrin päähän syömään enkä yhtään tullut rapsuteltavaksi. Oma ihminen yritti lohduttaa että nyt saan olla vuoden rauhassa piikeiltä, mutta minusta se ei kuulostanut yhtään rohkaisevalta vaan siltä, että pahuksen ihmiset suunnittelevat tekevänsä sen vielä uudestaankin!

Seuraavana päivänä Oma ihminen kävi miehensä kanssa rapsuttelemassa, lisäämässä taas kamalanhajuista ainetta karvoihini ja ottamassa minusta kuvia, mutta minä kannoin vieläkin vähän kaunaa piikistä enkä poseerannut yhtään. Sen verran tosin annoin anteeksi, että kun ihmiset tulivat laitumelle niin tulin kyllä korvat hörössä paikalle, koskaanhan ei tiedä milloin mukana on aamukauraämpäri tai muuta namia.

Oma ihminen väittää, että olen muka lihonut.

Yhtenä päivänä kävimme taas kävelyllä Kaverin ja ihmisten kanssa. Sillan alla solisi aika epäilyttävästi, mutta kun Kaveri meni yli kuin ei olisi mitään huomannutkaan, niin minunkin piti sitten hiipiä perässä. Takaisin tullessa uskalsinkin sitten taas kävellä sillastakin ihan normaalisti, kun ei siellä kukaan syönyt minua edelliselläkään kerralla. Sitten käytiin vielä kävelemässä kierros kentällä enkä pomppinut yhtään, vaan kävelin ihan asiallisesti kun viereisellä laitumella olevat hevoset pitivät vahtia. Tosin kentältä pois tullessa päätin, etten haluakaan vielä pois ja juurruin paikoilleni, vaikka Oma ihminen huitoi ja maiskutti ja Kaverin oma ihminen vähän työnsi takaakin. Minä vain seisoin kuin patsas paikoillani. Kaverikin kyllästyi odottelemaan minua ja lähti talliin. Hetken vielä maltoin seisoa, mutta sitten alkoi epäilyttää, minne Kaveri lähti ja suostuin seuraamaan perässä. Toisen stopin tein sitten laitumen portilla, jäin juuri portin kohdalle enkä liikahtanut minnekään, ennen kuin Oma ihminen siirtyi naksuvien lankojen ja minun väliini. Sitten uskalsin livahtaa nopeasti portista sisälle. Ihmiset eivät varmaan tajunneet, ettei ole hyvä mennä liian lähelle niitä naksuvia lankoja, koska jos menee niin se sattuu.

Tänään Oma ihminen tuli käymään taas uuden riimun kanssa, sellaisen jossa on kilisevä juttu leuan alla. Sitten harjoiteltiin vähän aikaa eteenpäin ja taaksepäin menemistä. Ensin jämähdin taas paikoilleni, mutta kun otin sitten askeleen eteen niin siitä saikin paljon rapsutuksia ihanan kutiavaan kohtaan kaulalle. Sitten muistinkin että se maiskutus ja paine niskassa tarkoitti eteenpäin menoa, ja suostuin taas liikkumaan Oman ihmisen mukana minne pyydettiin. Saatoinpa saada jonkun namiporkkanankin välissä. Sitten sainkin taas keskittyä olennaiseen, eli itikoiden hätistelyyn hännällä ja ruohon järsimiseen.