Ensimmäinen vuosi takana!

Tänään minä täytin ihan oikeasti yhden vuoden, vaikka virallisesti minut laskettiinkin vuotiaaksi jo vuodenvaihteessa. Syntymäpäivääni juhlistin paistattelemalla päivää Kaverin seurassa ulkona. Oma ihminen tuli aamusta käymään ja harjauksen jälkeen kävin hetken seisomassa ulkona ja näyttämässä nätiltä. Tai niin nätiltä kuin kasvuvaiheessa oleva vuotias voi näyttää, kuten oma ihminen sanoi. Minä en taas tajua, tietysti minä olen nätti aina ihan ilman reunaehtoja!

"Virallinen" 1v-mittaus antoi säkäkorkeudekseni 137cm, lautasten päältä olin 139cm eli edelleen takakorkea mutta vähän vähemmän kuin viime mittauksessa. Lisäksi ihmiset mittasivat minun jalkani vuohisesta kyynärniveleen ja käänsivät narun ylös ja koittivat arvioida tulevaa korkeuttani sillä. Ainakin 150cm pitäisi mennä rikki ja muutama sentti siihen päälle. Oma ihminen toivoo kovasti, että niitä muutamia senttejä olisi monta.

Näin isolta näytän jo, kun seison oikein ryhdikkkäänä!

Tänään tallin ovesta kulkeminen alkoi sujua taas normaalisti ja uskallan kävellä siitä jo niin kuin ennenkin. Alkuviikosta yritin hypätä oven edessä olevan lammikon yli, tönäisin ovea ja siellä takana olevat vesiastiat kolahtivat toisiinsa, jolloin säikähdin tietenkin niitä. Sitten poukkoilin hetken oviaukossa ja säikähdin säikähtämistäni, kunnes päädyin oven toiselle puolelle. Siitä lähtien olenkin ollut tosi varovainen sen oviaukon kanssa ja mieluiten olisin välttänyt sen kokonaan. Nyt kuitenkin vesilammikko on pienentynyt niin että talliin ja ulos pääsee kastelematta jalkoja ja muutenkin siitä on kuljettu jo sen verran monesti, että olen päätellyt ettei se ovi taida sittenkään syödä minua, vaikka kerran yrittikin. Vaikka Kaverin se vei kyllä eilen pois koko päiväksi, mutta onneksi Kaveri kuitenkin löysi tiensä takaisin sitten illasta.

Meidän tarhaan on ilmestynyt valtava (ainakin 5cm leveä) puro, joka jakaa alueen isoon ja pieneen lohkoon. Portti on pienellä lohkolla joten jäämme mieluummin sinne, vaikka se onkin aika paljon pienempi ja mutaisempi kuin puron takainen alue. Ihmiset pyörittelevät päitään ja sanovat meitä ihan höpsöiksi, mutta varmuus aina parasta! Tosin tänään oma ihminen houkutteli minua porkkanalla niin, että oli ihan pakko astua puron yli toiselle puolelle. Tosin heti kun sain heinät syötyä sieltä, palasin takaisin pikkupuolelle Kaverin viereen... Alla videotodistetta siitä, kuinka urheasti koitin vastustaa porkkanan houkutusta!