Pihalla piti kävellä tipuaskelin ja kieli keskellä suuta, vaikka minulla olikin tosi kiire niin oli pakko kävellä nätisti ensimmäinen pätkä että pysyttiin pystyssä. Sen jälkeen kyllä otinkin ilon irti pitävämmästä tiepohjasta ja koitin koko ajan ehdotella omalle ihmiselle, että mentäiskös vähän lujempaa. Kerran taisin osua Kaverin takapuoleen kun en huomannut höseltäessäni, että se olikin niin lähellä. Onneksi Kaveri ei potkaise minua koskaan.
Sitten päästiin maneesiin ja vapaus koitti! Kaverin kanssa juostiin minkä kintuista lähti niin, että ensimmäisen viiden minuutin jälkeen kumpikin oli jo vähän hiessä. Mutta kun juokseminen on niin kivaa! Sen jälkeen malttaa tutkiskella minkälaisia esteitä maneesista tällä kertaa löytyy, mitä nyt ihmiset aina välillä hätistelee liikkumaan taas. Hengähdystauoilla oli hyvä koittaa hangata turpahihnaa Kaveria vasten, mutta se pahalainen pysyy kun tauti. Ja kun hengitys tasaantui vähän, niin mehän juoksimme!
Joskus maltan ravatakin, mutta laukkaaminen on kyllä SE juttu! |
Juoksujen jälkeen käveltiin taas, tällä kertaa maltoin kävellä nätisti oman ihmisen perässä enkä ryntäillyt ollenkaan. Kotikarsinassa pääsin vihdoin eroon turparemmistä ja sain porkkanaakin, joten kaiken kaikkiaan aika kiva päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti