Estehevosen alkeita

Maastoponiharjoitukset sujuvat
helpommin kuin esteharjoitukset.
Ainakin ratsastajaa jännittää vähemmän.

Joka hevosen yleissivistykseen kuuluisi kai osata loikkia esteiden yli kompastumatta niihin ihan totaalisesti. Tai vetämättä niistä hernettä kovin syvälle sieraimeen. Daisyn kanssa lykkäsin isompia esteharjoituksia kahdesta syystä: ensinnäkin en ollut aivan varma kystapolven tilanteesta, joten liikutin sitä mieluummin liian vähän kuin liian raskaasti. Toiseksi olen mieluummin keskittynyt alkuopetuksen ajan rauhallisuuden vahvistamiseen ja jättänyt kiihdyttävämmät asiat odottamaan suosiolla aikoja parempia. Syksyllä kuitenkin klinikalta tuli vihreää valoa estehyppelöille ja minun on aika todeta, että ei Daisy enää mikään ihan juniori ole, vaan onhan sillä ratsastettu jo kohta puolitoista vuotta. Viisivuotissynttäritkin lähestyvät kohisten. Lisäksi jonkinlaisia aikuistumisen välähdyksiä on alkanut pilkahdella, joten minulla alkaa loppua sitku- ja mutku -selitykset.

Syksyn mittaan olen toki silloin tällöin mennyt muutamaa yksittäistä puomia sen kanssa, parit tallin puomi-estekisatkin vaihtelevalla rentousasteella ja yhden ihan oikean esteenkin (miniristikko, jossa puomi juuri ja juuri irti maasta...). Niin, ja kerran hyppäsimme kavaletin puolivahingossa niin, että Daisy ihan oikeasti hyppäsi. Hämmentyi raukka siitä niin, että ravasi loppuratsatuksen ihan kiltisti eikä ehdotellut omin päin laukkaa kuten siihen asti. Ha!

Viime viikolla hyödynsin hiihtolomapäivien mahdollisuutta mennä maneesille silloin, kun muut ovat töissä. Kun kerran kaikki tähdet olivat kohdillaan, muunsin yhdestä harjoitusesteestä pienen ristikon ja pompittiin sitä jokusen kerran. Ja kas, Daisy loikkasi kiltisti yli ja kiihdytti hyvin maltillisesti sen jälkeen. Kehujen ja tunteidentasaamisympyrän jälkeen koitettiin uudestaan. Ja yli mentiin! Hypittiin lopulta ristikkoa useamman kerran molemmilta puolilta ja Daisy yllätti positiivisesti: ei yhtään jumitusta ennen estettä ja vain satunnaispukkeja sen jälkeen. Pitäisiköhän tässä alkaa estesatulan etsintään? Meidän tämänhetkinen este-ennätys on siis suunnilleen hurjat 30cm. Melkein kerrostalokorkeutta siis!

Onneksi löysin tuossa alkuvuodesta vapaaehtoisen stunttiratsastajan, joka on kerran viikossa lähtenyt opastamaan Daisya esteratsastuksen saloihin. Oman esteurani huippu on muutama 80cm rata osaavalla hevosella vuosia sitten, joten en katso olevani tarpeeksi pätevä (tai rämäpäinen) opettamaan nuorta esteille ihan alkeita lukuun ottamatta. Jos jo reipas laukka alkaa huimata, esteet nuorella pomppuisalla hevosella eivät ole ihan kiinnostuslistan yläpäässä. Etenkin, kun parin vuoden takainen rajumpi kohtaaminen maankamaran kanssa muistutti, ettei tässä enää ollakaan ihan niin nuoria ja kimmoisia kuin joskus muinoin... Orastavaa itsesuojeluvaiston heräämistä on siis selkeästi ilmassa. Onneksi on stunttiratsastaja.

Toistaiseksi olemme stunttiratsastajankin kanssa pysyneet vielä lähinnä yhden puomin ylityksessä kerrallaan, mutta siinäkin on ihan riittävästi tekemistä. Eri ratsastajan kanssa samakin tehtävä on selkeästi ihan eri tehtävä, ja Daisylla on vähän samoja vinkeitä kuin toisellakin aikaisemmin ratsastamalla arabilla: puomit hypätään kuin ristikot ja ristikot hypätään kuin metriset okserit. Ja jos kavio kolahtaa, sitä protestoidaan kiukkupukilla ja kiihdytyksellä. Tammat...