Uusi vuosi, uusi ääni

"Miten niin lähdetään lenkille? Ota tämä
kaapu pois niin saan syötyä paremmin!"

Viime vuoden lopulla iski kirjoituskyllästys, Daisyn pitäminen kertojana alkoi käydä vähän yksitoikkoiseksi. Uutta ihmeteltävää ei enää tule entiseen tahtiin ja ratsastuksen edistymistä ei hevosen näkökulmasta niinkään voi avata - juoksennellaan ympäriinsä minne ratsastaja pyytää ja pelätään nurkkia maneesissa. Melko tylsää pidemmän päälle. Kun menee hyvin ei malta kirjoittaa, kun menee huonosti, ei halua kirjoittaa. Vaihdetaan siis näkökulmaa ja katsotaan, lähteekö juttu luistamaan, vai laitetaanko blogi kokonaan hyllylle.

Tänään oli kuitenkin niin kiva valmennus, että on pakko tulla hehkuttamaan. Parin päivän pakkaset (-28 astetta ja rapiat päälle) ovat johtaneet siihen, että hevoset ovat tarhanneet vähän lyhyempää päivää ja se taas oireilee sangen kevyinä kavioina. Pahimmilla pakkasilla kävin tekemässä kävelylenkkejä maastakäsin ja eilen kävin sitten maneesilla näyttämässä taas mörköjä hevoselle, jotta tänään voitaisiin keskittyä itse asiaan.

Eilen saimme olla maneesissa ihan kahdestaan, mikä on ihan hyvä, koska Daisy edelleen tuppaa ottamaan melko lailla kipinää muista hevosista, vaikka se kestääkin jo paljon enemmän liikettä kuin mitä vuosi sitten. Sen vuoksi ja koska Daisy oli ihan rauhallisen oloinen, jätin mörköjentutkimiskävelykierroksen väliin ja nousin maneesissa suoraan selkään. Ei olisi kannattanut. Maneesin nosto-ovesta oli muutamassa päivässä tullut taas hirmuinen mörkö, josta ei päässyt ohi kuin kymmenen metrin päästä kylkimyyryä ravaamalla. Esteet olivat epäilyttäviä. Ja joku oli laittanut minitraktorin purukasan ja esteiden väliin! Sen kohdalla katsoin viisaammaksi nousta alas ja käydä syöttämässä sokeria konepelliltä, ennen kuin siitäkin tulee mahtimörkö nosto-oven tapaan. Silti olo oli koko ratsastuksen vähän kuin olisi dynamiittipötkön päällä istunut. Rentoa tämä harrastaminen! Siitä huolimatta (tai osaksi sen vuoksi) tehtiin kuitenkin ensimmäinen ihan oikea hyppy eilen: laukkaharjoitusten jälkeen ravi ei meinannut pysyä ja kun Daisy taas kerran lipsahti laukalle, käänsinkin sen kohti kavalettia. Vähän Daisy hidasti mutta teki kuitenkin jättiloikan kavaletin yli. Kehuin ja jatkoin matkaa. Ei ehkä perinteisin tapa aloittaa hyppyjä, mutta ainakin mentiin yli ja hevonen hämmentyi tuosta sen verran, että se kuunteli loppuratsastuksen minua paremmin ja pysyi ravilla. Tähän asti sen "esteura" on siis ollut yksittäisiä kavaletteja tai niiden korkuisia ristikkoja ravissa, jolloin varsinaista hyppyä ei ole tullutkaan. Minusta on tullut niin nössö ratsastaja, että esteet vähän hirvittäävät etenkin neiti sähikäisen kanssa, joten ollaan suosiolla jätetty esteopetus odottamaan aikoja parempia.

Toiveet eivät siis olleet kovin korkealla tämän päivän suhteen ja alku näytti, että pelot olivat hyvinkin perusteltuja. Maneesissa oli muitakin kuin me ja tallikaveri ja suurimmalla osalla näytti olevan laukkaharjoitukset menossa. Muiden laukkaaminenhan on Daisylle vieläkin vähän paha pala, se ei voi ymmärtää, että mitään vaaraa ei ole, vaikka muut juoksevatkin ihan selvästi pakoon. Hallittu laukka on vielä ok, mutta jos joku revittelee lujempaa tai tulee takaa ohi, se on takuuvarma pompun paikka. Etenkin pieni valkoinen shetlanninponi oli hyvin, hyvin, hyvin epäilyttävä ja mörkökierroksella maneesin ympäri Daisy onnistui tekemään ainakin neljä singahdusta höystettynä mahtipukilla. Ainakin muut ratsukot kiersivät meidät niiden jälkeen hienosti kaukaa. Kiitos ja anteeksi! Nousin kuitenkn selkään kun ei oikein muutakaan voinut ja lähdin hakemaan hevosta kuulolle käynnissä. Puoli volttia ja singahdus, voltti ja singahdus -taktiikalla edettiin, kunnes tämän päivän valmentaja Lilli Vanhatalo tuli paikalle. Lillihän on se henkilö (tai hän ja anoppinsa Katja Vanhatalo), jonka luo olisin alun perin halunnut viedä Daisyn sisäänratsastettavaksi. Kakkosvaihtoehto Mervi Pakola teki oikein hyvää työtä Daisyn kanssa ja on käynyt auttamassa meitä muutaman kerran sen jälkeenkin, mutta kun mahdollisuus päästä Lillin tunnille ilmaantui, niin pitihän sitä testata.

Aloitettiin väistöharjoituksilla, joiden tarkoitus oli saada hevosta vähän kuulolle ja vähemmän singahtelevaksi. Pienellä voltilla väistätettiin takaosaa ulos, sen jälkeen etuosaa sisään ja sitten sama toiseen suuntaan. Alun singahdusten jälkeen jotain keskittymisenpoikasta alkoi orastaa ja tunnin edetessä Daisy alkoi kulkea jo varsin mallikelpoisesti. Eihän se paljoa jaksa vieläkään tehdä, mutta se kuunteli ja keskittyi ja muisti kaivaa ne takajalkansakin mukaan. Vielä kun ratsastaja muistaisi istua oikein eikä röhnöttää etukenossa, niin johan oltaisiin siivo ratsukko! Mieltä lämmitti kovasti kehut kivoista liikkeistä ja siitä, että ikäisekseen kuulemma Daisy on oikein hyvällä mallilla. Se antaa kovasti rohkaisua jatkaa eteenpäin. Kuitenkin kyseessä on sähäkkä nuori hevonen, jota tällainen amatööritäti kouluttelee pääasiassa itsekseen (toki melko säännöllisesti valmentajien eli Mintin ja Mervin silmien alla), joten joskus meinaa usko itseen ja omaan tekemiseen loppua. Positiivista palautetta on aina kiva saada :)

Alla pari kuvaa tältä päivältä. Toivoin tähän videota, mutta koska Youtube näemmä ei suostu edelleenkään yhteistyöhön videoideni kanssa, lisään ne myöhemmin jos keksin, miten saada ne esille. Parhaat osuudet jäivät tietenkin kuvaamatta, kun olin niin ekstaasissa etten älynnyt pyytää. Ravissa alkaa kuitenkin olla jo ihan kivoja pätkiä ja vasen laukkakin oli ihan asiallista, oikeassa laukassa on vielä aika lailla hiomista, kuten videolta näkyisi. Mutta tiedänpähän, mihin keskittyä tulevan kevään!

Ravivideo näyttäisi toimivan: