Niin se tämäkin vuosi vetelee viimeisiään. Viime aikoina kirjoitustahtini on harventunut entisestään ja näyttää siltä, että sama trendi jatkuu ensi vuonnakin. Varsa-ajat alkavat olla tiukasti takanapäin ja ainakin satunnaisia aikuistumisen merkkejä alkaa olla jo ilmassa. Kannan jo Omaa ihmistä selässäni ihan mallikelpoisesti ja muistan melkein joka kerran, mihin minkäkin jalan asettaisin. Maneesikin on taas valloitettu ja vaikka siellä onkin edelleen satunnaisia mörköjä kuten portteja, pelottava nosto-ovi ja yskiviä kanssahevosia (aina kannattaa juosta karkuun moista!), maltan jo vähän kuunnella sitäkin, mitä Oma ihminen selästä koittaa viestiä.
Täytynee siis todeta, että vastoin kaikkia oletuksia varsa on päässyt (melkein) aikuisuuteen asti ja blogin tarkoitus alkaa olla täytetty. Voi olla, että ensi vuonna jatkamme Oman ihmisen äänellä tai sitten hautaamme blogin ja jatkamme harjoituksia ihan oikeassa elämässä. Kiitos tarinani seuraamisesta, ehkä vielä nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti