sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Vihreä valloittaa

Omaa ihmistä alkaa näkyä taas enenevissä määrin ja pari kertaa olemme käyneet jo pidemmillä kävelyilläkin. Minulla olisi hirmuinen kiire joka paikkaan ja Oma ihminen vaikuttaa jo vähän tuskastuneelta, kun koko ajan muka täytyy muistuttaa, missä hevosen paikka on kävellessä. Minusta olisi ihan ok, jos Oma ihminen vain viittilöisi suunnan ja sitten kävelisi jossain tuolla sivulla pois haitoilta. Jostain syystä tämä ajatusmalli ei oikein ota tulta alleen, vieläkään. Ja kauempana tallista meillä onkin ihan rauhallista, mutta tallilta poistuessa ja sitä lähestyessä minua kiinnostaisi paljon enemmän katsella, mitä kaverit puuhaavat, kuin kävellä rauhassa Oman ihmisen perässä. Sitten kun päästään kauemmas maltan kävellä, vaikka vastaan tulee uusiakin kavereita. Viimeksikin kävelin ihan lunkisti, vaikka vastaan kävellyt ruskea ruuna kasvoikin 20cm minut nähdessäni ja kaula kaarella koitti hurmata minua. Minua ei kiinnostanut.

Tarhassa on ihanaa olla, kun saan seurata Äitisuokkia joka paikkaan. Ainoa miinus on se, etten saa käydä tervehtimässä aidalle tulevia ihmisiä vaan Äitisuokki valtaa välittömästi paikkani heti, kun olen saanut pari hätäistä silitystä. Noh, karsinassa sentään saan kaikki harjaukset ja rapsutukset ihan itselleni! Oma ihminen on alkanut taas nostella kavioitanikin. Se tosin kestää aina ikuisuuden ja taustameluna kuuluu ähinää siitä, kuinka kipeässä kädessä ei ole yhtään voimaa siihen varsinaiseen puhdistukseen... Onneksi sen jälkeen kuitenkin saan asiaankuuluvat rapsutukset palkaksi!

Näin seesteisesti meillä yleensä menee.
Ihan aina ei kuitenkaan jaksa olla rauhassa, vaan pari spurttia silloin tällöin pitää mielen virkeänä!

...ja Oman ihmisen varppeillaan tulevaisuuden varalta!

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa irti laiduntarhaan vähäksi aikaa. Pellolla olen käynyt jo muutaman kerran syömässä heinää. Silloin on aina tosi vaikeaa päättää, mihin heinätuppoon iskisi seuraavaksi. Se seuraava voi olla paljon paremman makuinen kuin se, mitä parhaillani syön! Oma ihminen nauraa, että minulla on niin kiire raastaa heinää suuhuni, etten ehdi edes pureskella kaikkea. Noh, joku irti revitty tuppo saattaa silloin tällöin jäädä jälkeen, mutta kyllä suurin osa päätyy mahaan asti!

Söisikö? Juoksisiko?
Take away-ruokailua
 
Jospa kuitenkin hetkeksi pysähtyisin einestämään

2 kommenttia:

  1. Kylläpä nyt näyttää jo kesältä :) - ja kesäiseltä ilolta!

    VastaaPoista
  2. Kesä on ihanaa! Ruohoa mahan täydeltä, vielä kun saisi nuo lentävät ötökät hävitettyä...

    VastaaPoista