Kesäpuuhastelua

Oma ihminen alkaa selvästi olla enemmän oma itsensä, mikä tarkoittaa sitä, että minä joudun tekemään taas vähän enemmän töitä kävelylenkeillä. Toisin sanoen enää ei riitä, että kuljen suunnilleen mukana, vaan täytyy taas huomioida Omaa ihmistä enemmän, pysähdellä, peruutella, kääntää päätä ja väistää etu- ja takapäällä. Siitäkin huolimatta, että tallikaverit ovat samalla kentällä tai vieressä pellolla evästämässä. Jälkimmäinen varsinkin on paha tilanne, päähäni ei kerta kaikkiaan mahdu miksi minun pitäisi jaksaa keskittyä ihmisen pyyntöihin, kun voisin olla kaverin kanssa pellolla ahtamassa herkkuruohoa mahaani?

Yhtenä päivänä seurasin Omaa ihmistä ympäriinsä toisessa tarhassa, kun tarhan vieressä ihan viattomana ollut tosi-iso auto heräsikin yhtäkkiä henkiin melkein vieressäni. Kauhistuneena pompahdin Oman ihmisen syliin turvaan, mutta hän ei ollenkaan ilahtunut siitä. Oma ihminen hätisteli minut kauemmas (ihan tarpeettoman happamana muuten, minähän vain halusin turvaa hänestä!) mutta jäi sitten kuitenkin minun kanssani katselemaan, kun auto lähti liikkeelle ja ajoi pois. Ilkeitä tuollaiset salakavalat yllätysautot!

Toisena päivänä kentälle siroteltiin punaisia tötteröitä, ja minun piti kävellä niiden vierestä ja välistä kiemurrellen. Tein sen mieluusti, kun yleisönäkin oli vain viereisen pellon lokit. Oma ihminen on tosi tyytyväinen, kun jaksan keskittyä häneen enemmän kuin ympäristöön. Vaikka piti niitä lokkejakin vähän katsella.

Joskus jopa kuuntelen, mitä ihmiset keskenään puhuvat. Jotain lauseenpätkiä olen kuullut klinikasta. Se huolestuttaa minua kovasti. Puhe alkoi siitä, kun yhdessä väistöharjoituksessa vähän onnahdin toisella takasella. Ei Oman ihmisen sitä olisi tarvinnut huomata! Toivon, että Oma ihminen unohtaa koko asian mahdollisimman pian ja antaa minun sittenkin jäädä kotiin syömään ruohoa. Jostain kurssista, ratsutuksesta ja näyttelyistäkin olen kuullut juttua sivukorvalla, mutta aika näyttää, mitä niistä seuraa.

Vielä toistaiseksi olemme viettäneet yöt tallissa, mutta isolle pellolle on lupaavasti ilmestynyt uusi aitaus. Oma ihminen lupasi, että viikonloppuna saatamme jo päästä aloittamaan kesänvieton! Sitä odotellessa voitte katsella minua laiduntarhassa: