sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Pimeää aikaa


Ulkona alkaa olla jo pimeää. Pimeää, kun menemme aamulla ulos ja pimenevää, kun tulemme illalla talliin. Ensin oli pimeää ja liukasta, nyt on vain pimeää ja märkää. Kävelylenkit Oman ihmisen kanssa ovat käyneet taas paljon pelottavammiksi. Pimeässä välkkyy valoja, joiden vaarallisuus täytyy tarkistaa. Autoista lähtee erilainen ääni kuin aiemmin ja jostain syystä ne ohittavat lujempaa. Valotkin loistavat eri lailla kuin ennen. Äänetkin tuntuvat kuulostavan erilaiselta.

Siispä minä olen epäluuloinen, keskityn tarkkailemaan ympäristöä ja saatan vähän juoksaista silloin kuin ei pitäisi. Omaa ihmistä harmittaa, kun minä en keskity. Minua harmittaa, kun minua komennetaan. Omaa ihmistä ärsyttää kun en keskity edelleenkään ja hän komentaa kovemmin. Loppujen lopuksi kummallakaan ei ole enää yhtään hauskaa.

Siispä viime aikoina emme ole käyneet kävelemässä enää niin usein, vaan Oma ihminen on käynyt harjaamassa ja valittaa, että minusta lähtee karvaa pahemmin kuin keväällä. Voin kertoa teille, ettei varmasti lähde enempää. Yhtä paljon, ehkä. Karvanvaihdon lisäksi olen auttanut Omaa ihmistä, joka tuntuu koko ajan tipauttelevan hanskojansa. Minä nostan ne ylös ja saan siitä hyvästä leipäpalan. Sitä tehtiin yhtenä päivänä ulkonakin, ja nostin hanskaa vaikka vierestä meni autoja ja pari hevostakin. Enkä hyppinyt kertaakaan. Sitten mentiin takaisin talliin.

Pimeästä huolimatta pari kertaa olemme silti käyneet kävelylläkin. Yhtenä päivänä pääsin tutustumaan pieniin ihmisiin, jotka tulivat ohi kävellessämme pyytämään, että saisiko minua silittää. Oma ihminen ei selvästi luottanut minun osaavan käyttäytyä, mutta antoi kuitenkin luvan. Minä kohteliaasti nuuhkin jokaisen läpi ja seisoin kiltisti ihailtavana siihen asti, että auto kääntyi meihin päin ja Omalta ihmiseltä loppui usko minun käytöstapoihini, jolloin lähdimme jatkamaan matkaa. Toisena päivänä kävelimme sitten toista lenkkiä, ja jostain syystä Oma ihminen halusi minun kävelevän yhdestä lammikosta yli monta kertaa. Eikä uskonut millään, kun minä koitin näyttää että katso, tästä vierestä voi kiertää kuivin kavioin ja jos juoksee, pääsee kiertämään lammikon tosi nopeasti! Vaan hienot ideani evät edelleenkään menneet perille ja niin jouduin kastelemaan jalkani molemmista suunnista. Ihmiset, huoh. Joskus niiden kanssa on aika hankalaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti