keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Mutaista marraskuuta

Edelleen on pimeää, ja lisääntyvässä määrin märkää. Oma ihminen pudistelee päätään ja hinkuttaa entistä päättäväisemmin mutaa irti kyljistäni.

Katsokaa, olen hurrja hevonen!
Yhtenä päivänä Oma ihminen tuli käymään taas päivällä ja jäi hetkeksi seuraani tarhaan. Minä olin mielissäni, minulla kun tuppaa olemaan vähän tylsää siellä yksikseni. Naapuritarhan äitisuokki koitttaa päivystää tarhansa aidan vieressä, mutta totta puhuakseni hän ei kyllä paljoa innostu juoksemaan kanssani. Eivätkä oikein innostu tarhan vierestä välillä kulkevat vieraatkaan hevoset. Oma ihminen sentään välillä juoksee vähän, mutta useimmiten minä olen se, joka hoitaa juoksemisen. Olisipa ihanaa saada taas oma kaveri jonka kanssa juosta ja jota rapsutella!

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Hanska sulle, nami mulle!

Ai miten niin liian lähellä?

Kun olin juoksennellut tarpeekseni, menin katsomaan mitä Oma ihminen tekee jäätyneen lätäkön reunalla. Kun pääsin viereen, Oma ihminen kävelikin jään yli toiselle puolelle lätäkköä. Jäin hetkeksi tutkimaan jään pintaa ja kiersin sitten lätäkön Oman ihmisen luo. Hän käveli taas lätäkön läpi toiselle puolelle. Minä kiersin lätäkön. Hän käveli taas lätäkön läpi. Aikamme kierreltyämme Oma ihminen älysi, että lätäkkö on fiksumpaa kiertää, mutta jostain syystä hän halusi olla aina toisella puolella kuin minä. Siispä sitten kiersimme lätäkköä, kunnes Tallinemännän ääni kuului kauempaa tieltä ja minä singahdin aidan viereen katsomaan, olisiko päiväheinätäydennyksiä tiedossa.

Tästä läpikö? Unta näet!

Yhtenä päivänä Oma ihminen kietoi jalkoihini kummat kapistukset. Ne eivät lähteneet pois, vaikka otinkin kiinni yhdestä sojottavasta nauhanpäästä ja kiskaisin. Sitten käytiin kävelyllä, enkä voinut välttyä lammikoilta kun vettä oli joka paikassa: tiellä, sillan alla ja päällä ja varmuuden vuoksi sitä vielä tippui taivaaltakin. Mutta ei minua haitannut kastaa kavioitani. Pimeässä lätäköiden pinta ei heijasta mitään, joten tuntuu paljon turvallisemmalta kävellä niiden yli. Ei sillä, että olisin pystynyt niitä välttelemäänkään, yhtä väistäessäni olisin kuitenkin vain astunut toiseen.
Mitä nämä ovat? Otetaan ne pois!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti