Sairaselämää

Eläinlääkärikäyntiä seuraavana päivänä olin hyvin epäluuloinen, kun ihmiset tulivat viemään minua ulos karsinasta. Sitä paitsi karsinassa oli heinää ja käytävällä ei, joten päätin juurtua karsinan ovelle. Melko lailla ihmiset saivat houkutella ja käskeä, ennen kuin suostuin tulemaan ulos. Mutta eipä siellä mitään pahaa tapahtunutkaan, side vain otettiin pois, sain vähän porkkanaa ja side laitettiin uudestaan jalkaani. Seuraavana päivänä Oma ihminen väkersi vähän aikaa kaulani sivulla ja vähän nipisteli, ja veti sitten kanyylin kaulastani pois. Minä keskityin syömään heinää tallinemännän sylistä enkä hyppinyt ollenkaan, vaikka Oma ihminen olikin niin kuvitellut.

Olen jo melkein oppinut, että jos riimu ei ole päässä niin kavoiden on pysyttävä karsinan sisäpuolella, vaikka ovi kuinka olisi auki. Siispä luon vain kaihoisia katseita maailmaan karsinan ulkopuolella...

Kaiken paha alku ja juuri alkaa jo pienentyä. Ylimääräinen kiilto tulee haavageelistä  + salamasta.

Seuraavina päivinä minut otettiin kerran päivässä käytävälle siteen vaihtoa varten, ja yhtenä päivänä ihmiset vihdoin uskoivat hienovaraisia vihjailuitani siitä, että uuden siteen kääriminen ei ole ollenkaan välttämätöntä. Voi sitä vapautta, kun sain kerrankin laittaa maate ilman sitä häiritsevää tuppoa jalassani! Sen jälkeen jalkaan on laitettu jotain ainetta kahdesti päivässä, mutta se ei minua häiritse ollenkaan, eikä oikeastaan sekään, että haava välillä pestään ennen sen aineen laittamista. Oma ihminen vie minut välillä tutkiskelemaan paikkoja tallissa ja nuuskuttamaan naapurihevosia. Jostain syystä toisen naapurihevosen jalkaheijastimen syöminen ei kuitenkaan ollut hyvä juttu, Oma ihminen näytti aika tiukalta kun kaivoi sen suustani. Uusi varustearkkukin oli ilmestynyt talliin, siellä kuulemma on nyt kaikki minun tavarani. Aika paljon sitä onkin kertynyt, jos ne täyttävät koko arkun! Onneksi tilaa jäi pienelle leipäpussille, josta saan aina välillä maistiaisia. Niiden eteen tosin täytyy kumartaa tai kurotella sivuille, mutta mitäpä minä en tekisi herkkujen eteen!

Täältä välillä ilmestyy herkkuja!

Tänään sain uuden kaverin, melkein minun näköiseni mutta vähän isompi ruuna muutti toiselle puolelleni. Nyt minulla on sitten kaveri molemmilla puolillani. Me nuuskuttelimme jo kalterien läpi ja vähän nuolimme toisiamme turvasta, eikä kumpikaan sanonut mitään. Ja mikä parasta, Oma ihminen kuiskaili, että jos hyvin käy, niin parin päivän päästä saatan päästä jo ulos!