Loppu yksinololle

Eilen oli suuri päivä, illalla naapurikarsinaan tuli ihan uusi tuttavuus! Ihana pieni ja pyöreä valkoinen setä, joka nätisti katseli ympärilleen eikä luiminut minulle kertaakaan. Onpa mukavaa, kun on taas seuraa naapurikarsinassa eikä tarvitse kuikuilla kulman taakse, että näkee muita hevosia.

Ja tänään sitten pääsimme samaan tarhaan! Hännät tötteröllä ravasimme ympäri tarhaa ja välillä kävin kerjäämässä rapsutuksia uusilta ihmisiltä, joita ilmestyi aidan viereen. Setä ilmoitti heti kärkeen olevansa pomo, ja silloin piti heti väistää ja varmuuden vuoksi vähän naksutella suutakin ja kertoa, että minä olen ihan pieni ja harmiton enkä yhtään uhmaa. Paitsi silloin kun Setä haisteli minua vähän liian läheisesti, silloin kyllä vähän nostin takajalkaa ja juoksaisin pois. Jotkut rajat sitä täytyy olla, näin ensitapaamisella ainakin!

Mutta muuten meillä menee ihan hyvin, välillä syödään samaa pensasta ja välillä pidetään vähän etäisyyttä. Saapa nähdä tuleeko meistä vielä yhtä hyvät kaverit kuin me Kaverin kanssa olimme!