heB-debyytti

Kisaponin mielestä tämä oli päivän paras hetki.

Edellisestä kirjoituksesta on taas päässyt vierähtämään luvattoman paljon aikaa. Ensin meni hienosti, sitten huonosti, sitten taas vähän paremmin mutta koskaan ei tuntunut löytyvän aikaa ja inspiraatiota istahtaa alas kirjoittamaan. Mutta katsotaan, jospa se inspiraatio vielä löytyisi!

Naapuritallilla järjestettiin oman seuran kilpailut, ja mukaanhan oli päästävä totta kai, kun kerrankin on mahdollisuus päästä kisoihin ilman kuljetuskalustoa. Naapuritalli on täynnä toinen toistaan osaavampia fiksuja nuoria ratsastajia, joten nyt tarjoutui tilaisuus lähteä keräämään Daisylle kokemusta tutusta ympäristöstä ilman ruusukepaineita ratsastajalle. HeC olisi ollut se järkevä ratkaisu, mutta K.N.Special houkutti kovasti, kun ympäristötekijät oli niin kohdallaan. Etukäteen arvelin, että kuviokelluntapuoli on hanskassa, mutta laatupisteet voivat jäädä vaatimattomiksi. Mutta koska jokainen rata on lisää kokemusta, sinne siis!

Onnistuin alkuvuodesta ratsastamaan Daisyn jotenkin ihan solmuun, josta seurasi se, ettei se liikkunut oikein minnekään. Mintti kävi korjaamassa ratsastajan ja tilanne parani huomattavasti, mutta jotenkin yleisfiiliksellä ei vielä olla päästy samaan, missä oltiin syksyllä. Harjoituksissa Daisy välillä kulki oikein hyvin, mutta jotenkin sellainen pieni vastustelu kuplii pinnan alla koko ajan. Totesinkin siis, että ei me olla kyllä valmiita tuolle tasolle, mutta mennään kokeilemaan silti! Ja kannatti.

Vaikka kuinka muka laskin aikataulut, kello oli kuitenkin jo vähän liikaa siinä vaiheessa, kun kiipesin Daisyn selkään ja suuntasin kohti naapuria. Koko päivän ja edellisen päivän olin hokenut itselleni "muista kilpailunumero, muista kilpailunumero". Arvatkaapa, mikä unohtui? Puolivälissä matkaa muistin säpsähtäen, että peeveli, se kisanumero! Siispä suunta takaisin. Daisy raukka herkkänä hevosena tulkitsi, että nyt on paniikki, kun kuski säpsähtää, kääntää ympäri ja nostaa ravin. Rauhalliseksi raviksi suunnittelemani pätkä lipsahtikin pukkilaukaksi. Ei taaskaan ihan ideaali aloitus koulukisoihin! Itsekseni manaten laskeskelin, että tuo adrenaliinipiikki pysyy elimistössä sen 20min (kyllä, tieto lisää tuskaa) eli osapuilleen koko verryttelyn ajan. Hurraa.

Olihan Daisy sitten vähän säpäkämpi ja jännittyneempi, mutta onneksi kisat olivat venyneet sen verran, että kun viisi minuuttia verryttelyajan suunnitellun alkamisen jälkeen vihdoin päästiin maneesille, edellisen ryhmän viimeinen oli vielä radalla. Kerrankin olin onnellinen siitä, että aikataulut venyvät! Ehdimme siis kuitenkin verrytellä täyden ajan. Ensimmäinen puolikas ajasta kyttäiltiin nurkkia, yleisöä, maneesin reunoja ja mitä lie, mutta kun en ahdistellut Daisya siinä vaiheessa liikaa, se alkoi hiljalleen kuunnella taas minuakin. Viimeisen viisi minuuttia se oli itse asiassa jo tosi hyvä, pehmeni, kantoi itsensä ja kuunteli ohjeita.

Kolmen muun ratsukon radan ajan käveltiin pitkin ohjin tai seistiin katsomassa suorituksia. Se rauhoitti Daisyn hyvin, mutta vire pääsi laskemaan niin, että kun meidän vuoromme koitti, aloitimme taas kaiken tuijottelun ja kiemurtelun alusta. Onneksi tuomari kirjoitti hetken vielä edellisen ratsukon papereita, joten ehdimme volttailla sen verran, että pahimmat möröt tuli tuijoteltua, ennen kuin lähtömerkki tuli.

Ennen lähtömerkkiä.

Lähtömerkin jälkeen.

Radalla Daisy keskittyi taas vähän paremmin ja aina pätkittäin se pehmeni oikein kivaksi, pätkittäin taas se oli epätasainen ja kova ja kamalan tuntuinen. Oma kommentti radan jälkeen oli, että olipas kamalaa, mutta itse asiassa videolta katsottuna eihän se paikoin hullummalta näyttänytkään. Toki parantamista löytyy ja paljon, mutta jopa muoto oli paljon parempi kuin mitä etukäteen ajattelin. Ratsastajakin on melkein oppinut istumaan suorassa. Seuraavaksi tehdään jotain noille lepattaville ohjille. Alussa kyttäilyä, varsinainen rata alkaa kohdasta 1:30.




Vähän jäi harmittamaan, ettei minulla ole videota niistä pätkistä, kun tuntuu, että nyt Daisy menee tosi hyvin, kun tuo kamalan tuntuinenkin näytti kuitenkin tuolta. Vaikka kuinka kurkkii maneesin peileistä pätkiä, niin kyllä vain tuo video paljastaa paljon paremmin, että missä mennään! Tai sitten täytyy koittaa saada joku toinen Daisyn selkään, niin näkisin joskus itsekin, miltä se näyttää :)

Tämän vuoden tavoitteiden toinen puolikas täyttyi siis yllättävänkin nopeasti, K.N.Special ja 59,400%. Kai nyt voi sanoa, että Daisy on tasoltaan heB? Seuraavaan portaaseen voikin sitten vielä hetki vierähtää :D