sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Paluu normaaliin


Kisahulinoiden jälkeen Daisy sai pari ansaittua vapaapäivää. Sen jälkeen jatkoin ratsastusta, mutta hevonen tuntui tosi huonolta: vähän jäykkä, vähän käsijarru päällä koko ajan. Ensin syytin testissä olevia satuloita, mutta sitten päädyin siihen lopputulemaan, että ihan kaikki ei voi olla kiinni satulasta. Yhtenä päivänä lämmöt olivat jokusen kymmennyksen koholla ja muutamana päivänä jalat olivat aamulla vähän turvonneet. Liikutuksessa turvotus laski kyllä ja hevonen vaikutti ihan pirteältä ja söi hyvin. Jatkoin silti kevyempiä päiviä ja siinä sivussa satulatestausta. Ei ihan heti uskoisi, kuinka vaikeaa onkaan löytää sopiva satula! Neljän uuden ehdokkaan jälkeen tuo vähän-liian-leveä Bascule on edelleen paras, vaikka senkin kanssa saa etenkin laukan ratsastaa tosi huolellisesti - muuten on kyljellä sekä satula että ratsastaja. Parhaimmatkin ehdokkaat saavat vasemman lavan kohdalla karvat ryttyyn, eli selvää vinoutta on havaittavissa.

Kutittaa, kutittaa...
Yhdellä satulansovitussessiolla (jolloin oli vain tarkoitus juoksuttaa hevosta satula selässä ja katsoa, miten se käyttäytyy) päädyin lopulta kuitenkin testaamaan muutaman satulan selästä. Ilman satulassa kiinni olevia jalustimia, hevosella pelkkä naruriimu ja siinä kiinni oleva köysi. Kentällä, jossa ei ole aitoja ympärillä. Daisy toimi niin hienosti, että minun ei tarvinnut yhtään kyseenalaistaa, kuinka siinä käy. Ravattiinkin molempiin suuntiin molemmilla testisatuloilla ja hyvin meni. Täytyy vain ihailla, kuinka paljon tuo pikku hevonen onkaan aikuistunut ja järkevöitynyt viimeisen vuoden aikana!

Tällä viikolla olen jatkanut satunnaista "oikeaa" ratsastusta ja höystänyt ohjelmaa runsailla kävelypäivillä satulalla ja ilman. Daisy taitaa tehdä taas syyskaljua, ainakin se tuntuu taas kutiavan siihen malliin. Ratsastus kentällä on välillä varsinaista vääntämistä, että toisen saa keskittymään ratsastajaan ja kun satulavyö hankasi toiseen kainaloon karvattoman läntin, päätin aloittaa parin viikon karvanvaihtoloman. Mitä sitä turhaa kiusaamaan toista (ja itseä), kun homma varmasti helpottaa sen jälkeen, kun kutina lakkaa ja ylimääräiset karvat on tiputettu. Täytyy vain toivoa, että Daisy tällä kertaa kasvattaisi ajoissa vähän uutta karvaa tilallekin, eikä viettäisi taas viikkoa paljaat nahkaläiskät loistaen.

Syksy etenee ja sen myötä upeita päivän viime auringonsäteet-hetkiä. Sen kerran, kun otin taas kameran mukaan, olikin  pilvistä, mutta ihan kivoja syksykuvia tuli silti. Aluksi näytti, ettei tuo aikuistunut poni enää jaksa spurttailla yksinäänkään, mutta kyllä se rallivaihde sieltä sitten löytyi kuin löytyikin. Täyttä neliä ympäri laidunta monta kierrosta! Kuvalaatu meni vähän rakeiseksi, mutta maisemat on kohdallaan!

Vapaapäivää voi viettää vapaana juostenkin.

Sporttiheppa spurttaa!

Kyllä näiden kuvien takia kannatti vähän myöhästyä pilatestunnilta..

Askel venyy ja venyy!

Vertailukuva viiden vuoden takaa. Jouhet ovat kasvaneet,
mutta meininki on pysynyt samana!
 




Spurttailun jälkeen voidaan sitten jäähdytellä vielä hetken evästauon parissa
ja katsella, kuinka sumu hiipii pellon pintaa pitkin.

2 kommenttia: