tiistai 26. huhtikuuta 2016

50 shades of pink

Itku pitkästä ilosta ja niin edelleen. Superviikkoa seurasi pari vapaapäivää ja sitten taas paluu kevyeen työskentelyyn. Mintin valmennuksessa viime viikolla Daisy oli jotenkin vaisu, vaikka ihan kohtuullisesti menikin. Edellispäivänä se pärski ravissa räkää ihan kaaressa muutaman kerran (vaikka muuten nenä pysyikin kuivana), joten mittasin lämmön, kun pääsimme taas talliin. Ja kohollahan se oli. Parin seuraavan päivän lukemat pysyivät edelleen hevosen normaalilämmön rajoissa, mutta olivat kuitenkin selvästi päälle Daisyn normaalilämmön, joten seuraava viikko kuluikin sitten tarhaillen ja satunnaisin talutuslenkein. Virtaa tosin alkoi olla parin päivän jälkeen taas sen verran, että mikä ikinä lämpöä nostikin, se meni nopeasti ohi. Pidin kuitenkin viikon vapaata varmuuden vuoksi. Hevosen lepäillessä minulla oli siis aikaa puunata varusteita.


Kun ostin Daisyn, päätin että nimestä huolimatta en kyllä tee siitä mitään prinsessahevosta. Siitä huolimatta, että se on välillä melkoinen teiniprinsessa. Ja varusteita, loimia ja muuta sälää ostan vain järkevästi ja tarpeeseen. Jep, jep.

Pinkki warderoobi on vallannut paikkaansa ihan huomaamatta. Homma lähti alkuun varpajaislahjaksi saaduista pinkeistä harjoista. Sitten löytyi ihana vaaleanpunainen riimu, jonka Lena Furnbergin hevospiirroksia en voinut vastustaa. Hööksin alelaarista löytyi myös vaaleanpunainen Furnbergin heppapiirroksella brodeerattu satulahuopa, joka ehdottomasti vaati päästä käyttöön. Lapsuuden Hevoshullun parissa vietetyt hetket ovat jättäneet pehmeän kohdan hyvin tehtyjä sarjakuvapiirroksia kohtaan. Jos jostain löytyy Thelwell-varusteita, olen konkurssissa. Älkää vinkatko, jos niitä on olemassa!

Ai niin, tarhasuojatkin ovat pinkit!

Hanskat ja satulahuopa melkein sävy sävyyn.

Siitä se sitten lähti. Vanhan otsapannan jäätyä lyhyeksi tilalle tuli vaaleanpunainen bling bling -otsapanta. Arvoin hetken sen ja omenanvihreän pannan välillä. Saatan ostaa vielä sen vihreänkin. Siihen löytyy jo yhteensointuva satulahuopa ja naruriimu.

Sitten löytyi niin herkullisen värinen pinkki satulahuopa, että se oli ihan pakko ostaa. Omat talvihanskat ja pipo osuivat sattumalta samaan sävyyn. Sitten Daisy alkoi väläytellä ihan oikean ratsun elkeitä ja omat tavoitteet pomppasivat heti taivaisiin. Jos vaikka jotkut rataharjoitukset edes kävisi testaamassa tämän kesän aikana? Koulukisoissa on pakko olla kannukset, ja kaikkein lyhyimmät nysät mitä tästä kaupungista löytyi, olivat muoviset ja värilliset. Musta-pinkit, tottakai. Sitten peli alkoikin olla jo menetetty, ja kun huomasin myynnissä olevan turpahihnan jonka koristepehmuste oli pinkki, niin pakkohan sekin oli saada. Enhän minä edes käytä Daisylla turpahihnaa nykyään (se oli työläs viritellä naruriimun alle joten otin sen pois ja sillä tiellään se on edellen). Mutta kun sekin on koulukisoissa pakollinen, niin täytyyhän se olla olemassa siltä varalta, jos joskus...


2 kommenttia:

  1. Aaah! Ihanaa! Varusteurheilu on parasta! Ja pinkki pukee Daisyä niin ihanasti. :) Ilman muuta rataharjoituksiin. Vaikka homma menisikin välillä enempi sirkustelun puolelle, niin on aina ihana nähdä näitä soihtuhäntiä muiden tasaisempien puksuttimien seassa. <3 Piristää tavallista harrastelua ja on toisaalta hyödyllistäkin näiden remonttien kanssa, kun saa selkeän palautteen ja kuulee, mitä työstää seuraavaksi. :)

    VastaaPoista
  2. Työstämislistan saa kyllä ihan sillä, että koittaa ratsastaa itsekseen maneesissa jonkun pätkän koulurataa :D Joskus tuntuu, että lyhyempi lista on niitä sujuvasti meneviä pätkiä. (sitäpaitsi jos kuuluttaa isoon ääneen että "tää voi sitten tehdä ihan mitä tahansa", se saattaakin yllättää positiivisesti...) Mutta pala kerrallaan se siitä etenee. Yleisön huvituskin on tärkeä tehtävä! :)

    VastaaPoista