Eilen maneesille lompostellessani jouduin toteamaan, että talvi tuli, talvi meni ja pohkeet ovat märät, kun takana kävelevä hevonen räiskii loskat ympäriinsä. Satulapostaukseen rohkeutta kerätessäni muistellaan hetki aikaa, kun oikea talvi oli täällä:
Tammikuun puolivälin paikkeilla talvi päätti vihdoin tulla ihan ryminällä. Viikko putkeen -27 asteen lukemia alkoi aiheuttaa paineen keräytymistä itse kunkin korvien väliin. Maneesiin en viitsinyt mennä kuin muutamana päivänä, pakkasvirtaa oli sen verran, että riekkumiseksi meni kuitenkin. Käytiin kuitenkin yksi Mintin tunti, joka meni ihan asiallisesti. Yritystä kuitenkin löytyy!
Koitin pakkasista huolimatta (tai juuri niistä johtuen) käydä joka päivä edes kävelylenkillä, että Daisy saisi lyhyemmän tarhailuajan lisäksi vähän verrytellä koipiaan eikä muuttuisi ihan pommiksi. Pysyipähän itsekin lämpimämpänä, kun käveli ihan omin jaloin. Tässä muutamia pakkaspäivän tunnelmakuvia.
 |
| Tukka hyvin, kaikki hyvin! |
 |
| Ja sitten lähtee! |
 |
| Ja taas... |
 |
| Kuka riehuu? En minä ainakaan! |
 |
| Päivä valkeimmillaan. |
 |
Riehumisen jälkeen maltetaan kävelläkin.
Varpuja on helppo napsia, kun lunta on niin vähän. |
|
|
 |
| Normaalimmat valaistusolosuhteet. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti