Kohti kevättä

Lumi yltää tarhassa jo melkein mahaan asti, mutta ei se haittaa. Aurinkokin alkaa näyttäytyä taas ja ruokahuolto pelaa, joten mikäs meidän on ollessa. Hierojakin kävi uudestaan. Vaikka aluksi olin vähän sitä mieltä, että pitäkööt kätensä erossa minusta,  alkoi se kuitenkin kohta taas tuntua hyvältä ja annoin vanuttaa itseäni taas normaalisti. Olihan se sitten aika rentouttavaa, kun kipeät kohdat saatiin ensin alta pois.

Vähän löytyy onneksi riehumistilaakin.

Tallautuneiden alueiden ulkopuolella voi kuitenkin hanki yllättää!

Sen jälkeen onkin ollut taas vähän vetreämpi olo ja yhtenä päivänä juoksin narun päässä niin, että Oma ihminen päätti kivuta taas selkääni. Nyt olen jo muutamana päivänä kantanut Omaa ihmistä ympäri kenttää. Tarha on liian raskas ratsastuspohja ja vaikkei kentällä olekaan aitoja, niin lumivallit ajavat sen asian jo varsin mallikkaasti. Olenkin yllättänyt Oman ihmisen sillä, kuinka fiksusti olenkin käyttäytynyt siellä! En ole raaskinut kertoa Omalle ihmiselle, etten oikeastaan ole jaksanut keskittyä siihen, minne hän minua ohjailee, vaan lähinnä haaveillut naapuritarhan suokkiruunasta. Saattoi hän saada vähän vihiä asiasta silloin, kun yhtenä päivänä kesken venyttelyjen vain nostelin häntääni.

Yhtenä päivänä Oma ihminen toi Miehen mukaansa tallille, ja hän seisoi keskellä kenttää sillä aikaa, kun minä kannoin Omaa ihmistä ympäriinsä. Lopuksi Oma ihminen ei tullutkaan alas selästäni, vaan Mies laittoi narun riimuuni ja kävimme vielä kävelemässä tiellä pienen lenkin. Minua jännitti vähän, mutta kiltisti maltoin kuitenkin kävellä koko matkan. Mies tosin vähän naureskeli, että näytin koko ajan siltä, että ryntään juoksuun hetkenä minä hyvänsä...

Alla viikonlopun puuhia:

Aluksi teimme namiharjoituksia. Jos videolta ei saa selvää mitä tapahtuu, siinä Oma ihminen pyytää minua vuoroin väistämään etuosalla, väistämään takaosalla, taipumaan ympyrälle, peruuttamaan ja lähtemään liikkeelle. Tämän tarkoitus oli lähinnä saada minut keskittymään Omaan ihmiseen kaiken ympärillä tapahtuvan sijasta. Onnistui. Tai ainakin keskityn nameihin, mikä on riittävän lähellä.

Sitten pätkää siitä, kun kannan Omaa ihmistä ympäriinsä. Oma ihminen on syvästi järkyttynyt istunnastaan, ohjien lerpatuksesta ja muusta sellaisesta, koittakaa ymmärtää. Niin minäkin teen. Jos joku keksii, mitä tapahtui kohdassa 4:23, olemme kiinnostuneet kuulemaan arvauksia. Siinä kuului hyvin terävä ääni (niin kuin joku jääkuutio olisi haljennut tai nalli räjähtänyt). Oma ihminen keräilee vieläkin leukaansa lattialta siitä, että otin tilanteen niin rauhallisesti. Näin kova luotto hänellä on minuun, pah!