Talven riemuja

Yhtenä päivänä Oma ihminen tuli käymään sellaisena päivänä, kun Tallinemäntä oli ottanut meidät sisälle jo aikaisemmin. Pääsin ratsastustarhaan ihan yksikseni, ja Oma ihminen asettautui keskelle tarhaa kameran kanssa. Minä keskityin aluksi maistelemaan tarhassa olevaa joulukuusta, mutta pitihän se vähän juostakin, kun tilaisuus kerran koitti. Spurttasin välillä ja sitten menin nurkkaan päristelemään, kunnes spurttasin taas. Äitisuokkikin lähti töihin siinä sivussa, ja taas sain aihetta juoksennella, kun koitin kuikuilla, minne hän minut hylkäsi. Jonkun ajan päästä Oma ihminen kysyi, joko riittäisi. Ravasin Oman ihmisen vierelle ja päristelin, että oi kuule, kuinka oli jännää! Sitten kävelimme vierekkäin portille ja odotin mallikelpoisesti, kun Oma ihminen laittoi narun riimuuni. Sitten kävelimme rauhassa takaisin talliin.

Hei, kuka tuolla kulkee?

Spurtti päivässä pitää teinin virkeänä!

Välillä täytyy pysähtyä vetämään henkeä.

Sitten mennään taas!

Pit stop joulukuusen luona.

Kuusi pysyy ruodussa, kun välillä pukittaa sitä päin.

Sitten voi pompahtaa taas uudestaan. Oman ihmisen kameran tarkennus ei pysy perässä!

Hui, kun on jännää!

Ja sitten mennään taas.

Joskus täytyy venyä täyteen laukkaan!

Ja joskus mennä vähän maltillisemmin.

Sitten täytyy haukata vähän evästä, että jaksaa!