Hämärähommia

Uusi vuosi vaihtui tuttuun tapaan tallissa heiniä syöden. Lähempänä pauketta asustavat kaverit vähän jännittivät, mutta meillä Äitisuokin kanssa ei ollut sisemmällä tallissa mitään hätää. Joulunajan sain lomailla kaikessa rauhassa, sitten Oma ihminen tuli taas tuijottelemaan takajalkojani. Toinen kinner vähän lämpöilee silloin tällöin etupuolelta ja yhdessä juoksutuksessa toiseen suuntaan ravatessa otin sillä muutaman erilaisen askeleen. Tämä aiheutti lievää vainoharhaisuutta Omassa ihmisessä, mutta sen jälkeen kinner on pysynyt kuivana ja kylmänä ja olen liikkunut ihan normaalisti. Tämä ei silti tunnu vähentävän ilmassa olevaa vainoharhaisuutta yhtään. Onneksi jaloissani olevat hokit yhdistettynä lastautumisen hankaluuteen (nyt kun peilijäät ovat taas vähän aikaa pysytelleet poissa) pitävät minut vielä toistaiseksi poissa klinikalta.

Siitä huolimatta olen päässyt kävelylle jonkun kerran, joskus ihan vain narun päässä ja joskus Omaa ihmistä kantaen. On pimeää ja hiljaista, ja rentoa vaellella pitkin tarhaa tai narun päässä pitkin lähiteitä. Oman ihmisen silmän välttäessä voi aina napata suun täyteen tien laidassa kasvavaa kuusta tai muuta risua. Joskus siitä hyvästä saa puullisen lunta päälleen, mutta mitäpä sitä hevonen ei tekisi namin eteen...

Pari kertaa olen tälle vuodelle kantanut Omaa ihmistä ympäri tarhaa. Ylimääräinen lumi vaikuttaa sen verran, etten niin jaksa kiihdytellä, vaikka ravissa olisikin paljon mukavampaa rojahtaa etujalkojen varaan ja juosta painoa karkuun kuin kannatella itseään ja Omaa ihmistä. Kieltämättä itsensä kantaen on toisaalta helpompi liikkua, vaikka se vaatiikin enemmän työtä. Onneksi en koskaan joudu raahaamaan Omaa ihmistä kuin vähän aikaa kerrallaan. Viikonloppuna laukkasinkin vähän, kun Oma ihminen pyysi. Ensimmäinen kerta luvan kanssa niin, että Oma ihminen on selässä! Vähän häntä jännitti kun peräpääni on kuulemma vähän kevyt laukatessa, mutta nyt en hangelta jaksanut pomppia ylimääräisiä. Sitä paitsi laukannoston jälkeen sai heti kohta pysähtyä ja siitä sai paljon kehujakin. Täytyy koittaa samaa joku päivä maneesissakin, silloin ei ole lumi haitoilla vaan voin rauhassa irroitella täysillä!

Ps. älkää kertoko irroittelusuunnitelmastani Omalle ihmiselle...