Käytöskoulussa

Uusia maisemia kurkkimasa.

Täällä sitä ollaan, uudessa paikassa. Laidunkausi ilmeisesti jatkui, kun olen edelleen ulkona ympäri vuorokauden. Tällä laitumella ei vaan kasva yhtään ruohoa, sen sijaan yhdessä kulmassa on tosi iso paali heinää ja toisessa iso katos, joka kolisee epäilyttävästi aina, kun tuulee. Siellä on kuitenkin mukavampaa käydä nukkumassa kuin mitä kokonaan ulkona on, eikä sinne sada. Joskus pääsemme päivällä oikealle laitumelle, jossa pääsee syömään lisää, ja takinkin saan niskaani jos on oikein kenkku keli. Minulla on täällä kaksi kaveria, joista toista saan vähän varoa ja toinen toimii erotuomarina, vähän niin kuin toissatalven kolmen koplassa.

Vietän päiväni lähinnä pää syvällä heinäpaalissa, mikä ehkä hivenen näkyy jo vyötärölläni. Jostain kummallisesta syystä  kaura-annokset ovat pienentyneet ihan murto-osaan entisestä. Ihan hyvin jaksaisin kyllä syödä sitäkin, ei tekisi tiukkaakaan (paitsi ehkä satulavyön osalta...)! Välillä sentään täytyy väistää kavereita ja välillä käydään Ratsuttajan kanssa pyöröaitauksella.

Ratsuttaja se vasta tiukka täti onkin, hänelle ei auta possuilla yhtään. Mutta se on oikeastaan ihan mukavaakin, nyt voin jättää mörköjen vahtimisen hänelle ja itse kävellä vain perässä pää roikkuen ja korvat lurpattaen. Alussa kyllä olin sitä mieltä että komentele sinä vain, minä teen niin kuin ennenkin, mutta helpommalla pääsee, kun antaa Ratsuttajan johtaa.

Ratsuttajalla on joskus ihan omituisia ajatuksia (siis sen lisäksi, että minun täytyy mennä minne hän sanoo). Sen lisäksi, että pitää kävellä, ravata ja laukatakin ympyrällä ihan rauhallisesti (sitä ollaan kuitenkin tehty joskus aikaisemminkin), minun pitää seistä paikoillani, kun Ratsuttaja heiluttelee pussipäistä raippaa ympärilläni ja yläpuolellani. Olin aluksi ihan pöyristynyt moisesta, mutta ei siinä mitään muuta tunnu tapahtuvan, joten nykyään nuokun rauhassa paikoillani, kun pussi heiluu yllä, alla ja sivuilla. Siedän sitä kävellessäkin. Sitten sain taas suitset päälleni ja satulan selkääni, ja sitten tehtiin taas samoja asioita. Lisäksi Ratsuttaja on käynyt seisomaan tuolin päälle ja sieltä nojailee selkääni. Tuttu juttu, sitä tehtiin Oman ihmisenkin kanssa. Ratsuttajalta ei tosin irtoa lahjussokeria, vaikka kuinka välillä koitan kääntää päätäni ja ehdottaa, että tänne voisi antaa namia! Tästä kuulemma kohta jatketaan selkäännousuun. Saapa nähdä, mitä sitten tapahtuukaan!

Laukkaa ilman pomppuhöystöjä. Yleensä sentään silmät auki kuitenkin.

Huh! Olipa se rankkaa!

Pussi kahisee, mutta minä vain seison tässä.