Jäätikkö on täällä taas! Se tarkoittaa vapaapäiviä minulle, kun tallia ja tarhoja ympäröi liukas luistinrata. Onneksi sentään tarhaan pääsee, vaikka senkin pohja on jo aika liukas. Tai ainakin Oma ihminen koitti koko ajan hokea "prr", kun hän oli katsomassa minua tarhassa yksi päivä. Mutta minä kyllä tiedän kuinka lujaa voin juosta ja kuinka pitää jarruttaa, ettei tule vahinkoja. Alta näette esimerkin:
Lisäksi Oma ihminen ei vieläkään jätä selkääni rauhaan. Yhtenä päivänä hän jopa kiipesi taas sinne ylös istuskelemaan. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, tarkoittaahan se paljon kehuja, rapsutuksia ja satunnaista leipäpalasta! Se oli ihan kivaa, mutta seuraavana päivänä Oma ihminen tulikin tallille ison laatikon kanssa ja laittoi uuden satulan selkääni. "Oi kuinka ihana!" sanoi Oma ihminen. "Kamalaa, puristaa lapoja, ota se pois" sanoin minä. Ja satula piilotettiin taas laatikkoon ja vietiin pois...
 |
| Ihan kiinni lavan päässä ja ihan irti sen alta. En tykkää yhtään. |
 |
| Ihanan pehmoinen istuin, sanoi Oma ihminen. Vaan on se vähän liian pitkäkin... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti