lauantai 7. syyskuuta 2013

Erätappio trailerille

Oma ihminen on heittäytynyt tosi häijyksi sen trailerin kanssa. Tähän asti olen hiipinyt sinne kaurojen perässä ja tullut äkkiä pois, jos joku alkaa epäilyttää. Koska trailerin ulkopuolella on hauskempaa kuin sisäpuolella (kauroista huolimatta), epäilyttäviä ääniä kuuluu paljon. Ja minä peruutan kiireesti ulos.

Mutta sitten Oma ihminen totesi laittavansa kukkahatun hetkeksi naulaan ja korvasi sen esteraipalla. Ensin oltiin kentällä seisomassa, ja ihminen laittoi raipan poikittain taakseni ja koski sillä. Kun liikahdin eteenpäin, raippa katosi. Jos minua ei hotsittanut liikahtaa, raippa alkoi vähän täristä ja lopulta kevyesti naputtaa takalistoani hiljalleen voimistuen. Viimeistään sitten lähdin eteenpäin.

Kun olin hoksannut että raipan kosketuksesta on parempi lähteä eteenpäin, siirryttiin trailerille. Ja jos en kiivennyt kyytiin heti, raippa alkoi ahdistaa minua takaa. Aluksi en olisi halunnut kiivetä kyytiin (vaikka siellä ne kaurat odottelivatkin), mutta kun raippa lopulta puri pyllystä, huomasin nopeasti, että pyynnöstä kannattaa edes hievahtaa eteenpäin, niin sai taas vähän miettimisaikaa lisää. Huomasin kyllä, että ihmisen suupieltä vähän nyki, kun vaihdoin painoa jalalta toiselle raipan pyynnöstä. Tai nostin jalan, siirsin sitä eteenpäin ja palautin samalle paikalle heti, kun raippa takaani laski alas. Liikettä se on kuulkaa sekin, niin kerta!

Hyvä on, totesin kun huomasin että Oma ihminen on tosissaan, ja kävelin sisälle. Hetken söin kauroja ja sitten päätin häipyä paikalta. Vaan mitä peeveliä, heti kun lähdin peruuttamaan, raippa alkoi napsua takalistolleni, ensin kevyesti mutta sitten koko ajan napakammin. Tosi napakasti se puraisi silloin, kun kokeilin voiko Oman ihmisen päältä juosta pakoon. Ei voinut. Minä olen Pöyristynyt tällaisesta kohtelusta. Karmeaa. Jäin sillalle seisomaan, puhisin hetken, mutta ihmisten mielestä asiassa ei ollut mitään omituista joten jäin siihen. Sitten minut pyydettiin taas sisään. Maiskutus, raippa nousi taakse, sitten se koski, sitten se tärisi, sitten se naputti. Menin, söin ja yritin pois. Ja taas, naputus alkoi. Tällä kertaa peruutukseni jäi puolitiehen ja minut pyydettiin takaisin sisälle. Menin, söin ja pysyin. Sitten Oma ihminen pyysi minut ulos, ja vaikka vähän jo odotin naputusta, tällä kertaa sitä ei tullutkaan vaan sain peruuttaa ulos asti, sain paljon kehuja ja pääsin vähäksi aikaa syömään ruohoa tarhan nurkalle. Huh. Sitten mentiin taas, ja nyt menin jo nopeammin kyytiin ja pysyin siellä paremmin. Pari kertaa oli toki pakko vähän peruuttaa, mutta pysähdyin heti kun tunsin Oman ihmisen käden kankullani ja kun näin raipan nousevan poikittain taakseni, kiipesin takaisin. Sitten pääsin pois ja talliin syömään loput kaurat.

Tätä sitten jatkettiin monena päivänä, ja nyt kiipeän kyytiin jo melko sujuvasti ja pysyn siellä, kunnes minut pyydetään pois. Siitäkin huolimatta, että pari kertaa takapuomi on mennyt kiinni sen jälkeen, kun olen päässyt sisälle asti. Kyllä se minua vähän huolettaa, mutta enemmän minua huolettaa se, mitä tapahtuu jos peruutan omin luvin pois. Sitä paitsi kauraa on tarjolla aina kun olen kyydissä, joten ei se ihan hirveän kamalaa ole. Vain melkein hirveän kamalaa. Mutta Oma ihminen ja Tallinemäntä ovat tyytyväisiä ja kehuvat minua paljon. Itse asiassa olen ollut niin Hieno Tyttö että Oma ihminen lupasi minulle monta päivää vapaata traileriharjoituksista. Vihdoin!

1 kommentti: