Uusia asioita

Selvisihän se viimein, miksi Oma ihminen on viime viikkoina aina välillä halunnut kurkkia suuhuni. Oikeastaan se alkoi silloin, kun kavioni vuoltiin ja seppä halusi katsoa suuhuni, mutta minun mielestäni se ei ollut ollenkaan hyvä ajatus. Sen jälkeen olen aina välillä joutunut aukomaan suutani, vaikkei se niin kovin aina kiinnostakaan. Pari päivää sitten tallille tuli uusi ihminen ja ennen kuin huomasinkaan, Oma ihminen piti taas kiinni kaulanahastani, uusi ihminen pisti minua kaulaan ja taas alkoi niiiin kovasti vääsyttääää... Sitten siinä torkkuessani suuhuni laitettiin joku rautajuttu pitämään suutani auki, Oma ihminen piti kiinni kielestäni (eikä muuten ollut kivaa vaikken jaksanutkaan sitä protestoida) ja uusi ihminen työnteli jotain metallijuttuja suussani. Sitten sain kovasti kehuja ja jatkoin torkkumista vielä hyvän tovin, ennen kuin ruokahuolto alkoi taas pelata. Suu tuntui vähän hassulta, mutta hyvällä tavalla, kun mikään ei enää nipistellyt poskiin pureskellessa.

Seuraavana päivänä Oma ihminen tuli tallille juuri kun olin pääsemässä sisälle iltaruuille ja hätisteli minua kauemmas portilta. Minä en ollut kovin ilahtunut asiasta, vähän pompin ja kun edelleen piti väistää ihmistä, lähdin laukkaan ja pukitin mennessäni niin, että yksi kavio saattoi osua Omaa ihmistä reiteen. Hän ei tuntunut kovin ilahtuneelta siitä, ja jouduin juoksemaan kolme kertaa ympäri tarhan, ennen kuin pääsin talliin. Siltikin Oma ihminen tuntui vähän murjottavan ja mieliala ei tuntunut parantuvan yhtään, kun hän huomasi loimeni jossa oli hieno palkeenkieli häntäläpän päällä. Ihan oikeasti, ei sitä aina viitsi juoksaista kavereita karkuun vaikka ne vähän ärhentelisivätkin! Minun mielialani sen sijaan parani huomattavasti kun sain ruokaa, ja edelleen vielä vähän sitten, kun huomasin Oman ihmisen raahaavan porkkanasäkkejä varastoon. Jostain syystä ylimääräisiä välipalaporkkanoita ei silti ilmestynyt kuppiini vaikka kuinka höristin korviani.

Sakkokierroksella.

Tänään taas tutusteltiin kärryihin. Oman ihmisen mieskin oli mukana. Vähän katselin niitä kärryjä aluksi, mutta sitten muistin että sieltä aisojen välistä sai porkkanaa ja kävelin varsin päättäväisesti sinne. Sitten mentiin seisomaan keskelle pihaa ja kärryt alkoivat lliikkua takanani. Mieluummin olisin kääntynyt katsomaan niitä suoraan, mutta jostain syystä Oma ihminen käskytti minua seisomaan paikoillani. Sain kyllä paljon kehuja ja välillä porkkanankin aina, kun kärryt olivat lähellä ja seisoin paikoillani. Ja kohta ne aisat jo koskettelivat kankkuani ja loppujen lopuksi ne koskivat kainaloitani molemmilta puolilta. Ja minä sain kehuja ja namia. Sitten kärryt nostettiin pois ja siirryimme kentälle. Jostain syystä Oma ihminen halusi kasvaa isommaksi ja nousi jakkaralle, jossa sitten kopisteli aikansa kun minun piti seistä vieressä ja ottaa rapsutuksia vastaan. Mikäs siinä, eipä tuo sen kummallisempaa ollut kuin sekään, kun Oma ihminen aina välillä nojailee selkäni yli karsinassa. Välillä vaihdettiin toinen kylki kohti jakkaraa ja sitten piti seistä siinä taas. Minä seisoin ja nuuskutin välillä jakkaraa, ja Oma ihminen koitti päättää mihin kohtaan tuolia jalkansa laittaisi. Sitten vielä juostiin vähän aikaa ympyrällä molempiin suuntiin ja katseltiin ohi ajavia mopoja, ennen kun mentiin takaisin talliin. Tänään Oma ihminen oli paljon paremmalla tuulella ja sain paljon rapsutuksia ja porkkanaakin kun pääsin takaisin karsinaan.