keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Runoillaan

Kaikkea ne ihmiset keksivätkin, minut haastettiin runoilemaan teille jotain. Kerron siis teille eilisestäni:

Aamulla pääsen ulos syömään heiniä
en olisikaan enää jaksanut tuijotella tallissa seiniä

Aurinkokin jo pilven takaa pilkistää
se saisi tarhakaveriakin vähän virkistää

Yksin kun ei ole yhtään niin kiva juosta
vaikka kuinka provosoin, ei juoksuseuraa ole tuosta

Päivällä tulee seppä trimmaamaam kavioita
sen jälkeen tahtoisin kupillisen porkkanoita

Illalla käydään ihmisen kanssa kävelyllä
nyt minulla ei ole montaakaan remmiä yllä

Välillä täytyy pysähtyä ja peruuttaa
kun ihmisten ohi ei muka kiilata saa

Ison tien äänet minua vieläkin vähän pelottaa
mutta yksittäinen auto saa ihan vierestä ohittaa

Huomenna aurinko paistaa ja linnut taas laulaa
mutta minä lähden nyt talliin syömään kauraa!

Haasteen sain Habanero-ruunan (jonka kanssa me vielä joku päivä lähdetään etelään näyttelyyn) omalta ihmiseltä.

Tässä vielä ohjeet:
Kirjoita (hevos)runo. Merkkimäärä ja tyylilaji vapaa. Jos runosuoni ei millään kuki, myös lyhytproosa (novelli) kelpuutetaan, kunhan tyylilaji on selvästi kaunokirjallinen. Runon voi kirjoittaa äidinkielellään, mikäli se ei ole suomi (kirjoitin tuon kuitenkin suomeksi, kun ette kuitenkaan ymmärrä hirnumista). Jaa haaste eteenpäin viidelle!


3 kommenttia:

  1. Ihana runo! :D

    Kerroin Habikselle sinusta, ja se sanoi, että "Juu hyvältä kuulostaa, mutta millon me oikein tavataan?". Se menee aaaaaivan veteläksi tammavarsoista.

    VastaaPoista
  2. Hih! Kuulostaa että minäkin pidän Habiksesta. Minä tykkään kaikista jotka hörisevät minulle eivätkä puraise :)

    VastaaPoista
  3. Olipa hauska runo, sopii huolettomalle lapsirinsessalle :)

    VastaaPoista