torstai 20. joulukuuta 2012

Joulun odotusta

Jottei elämä kävisi liian helpoksi, juhlistin ohjasajolenkkiä parin päivän päästä raapaisemalla itselleni taas uuden haavan, tällä kertaa kinterehaavan kanssa samaan jalkaan, vuohisen ulkosyrjälle. Se oli paljon matalampi kuin muut, mutta Oma ihminen siitä huolimatta kääri jalan siteeseen pariksi päiväksi ja sitten seisottiin taas karsinassa. Argh. Sillä aikaa kun Oma ihminen kävi suurennuslasin kanssa karsinanpohjaa läpi sain odotella hetken tosi kivassa karsinassa, jossa saattoi yrittää haukata palan ikkunan suojana olevasta styroksista. Se tosin kiellettiin aika nopeasti, mutta sen sijaan keskityin sitten kovertamaan reikää oven laudoitukseen. Minä olisin ihan mielelläni jäänyt asustamaan siihen karsinaan, mutta jostain syystä Oma ihminen palautti minut kuitenkin melko pian takaisin omaan karsinaani...

Haava numero kaksi eli säären haava alkoi myös oikutella, joten siihenkin laitettiin side vähäksi aikaa. Seuraavana päivänä pääsin hetkeksi ulos ja sitä seuraavana vähän pidemmäksi aikaa, ja karsinan pohjaan ilmestyi kumimatto. Sitten vienot vihjailuni siitä, että haluaisin pitää jalkani ihan ilman siteitä menivät vihdoin perille (jostain syystä Oma ihminen ei tuntunut arvostavan sitä, että potkin aina pari kertaa protestiksi, kun pinteliä käärittiin takaisin) ja saan nyt tarhailla puoli päivää ihan ilman mitään ylimääräisiä suojia.

Vaikka ihmiset eivät runsaista tutkimuksista huolimatta ole onnistuneet paikallistamaan haavojen syytä, niin nykyään joudun ulkoilemaan ihan yksin, varmuuden vuoksi kuulemma. Yksin on paljon tylsempää, mutta onneksi aina välillä voi kurkata lantalan seinän yli, mitä muut tekevät toisessa tarhassa. Nyt olen jo niin iso, ettei tarvitse edes pahasti kurkotella, että näen  sinne! Välillä juttelen Isoveljelle talliin tai naapuritarhaan. Me olemme Isoveljen kanssa jo melkein parhaat kaverukset, vaikka Poikaystäväkin kovasti hörisee minulle aina, kun Oma ihminen ottaa minut käytävälle seisomaan.

Mutta nyt keskityn omenan syöntiin ja toivotan teille kaikille oikein mukavaa joulua!


3 kommenttia:

  1. Ihana kuva, edelleen Fionan kaksoisolento! Paitsi et meillä ollaan tosi karvaisia ;D Vaikka onkin muka hirmu lyhyt talvikarva vielä!

    Hyvää Joulua!

    VastaaPoista
  2. Totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että minäkin olen jo vähän pörröisempi - kuva on oikeasti lokakuulta jolloin tipautin kesäkarvan kerralla pois enkä muistanut, että jotain piti kasvattaa tilalle.

    Meidän täytyy joskus osua Fionan kanssa samaan näyttelyyn tai vastaavaan (kun ei välissä niin montaa sataa kilometriä ole) ja ottaa "kaksi marjaa" -potretti :)

    VastaaPoista
  3. Hyvää Joulua Daisy! Olet söpö :)
    ja Hyvää Joulua myös tallikavereille sekä talli-ihmisille.

    VastaaPoista