torstai 16. elokuuta 2012

Mahan kasvatusta

Elämä on mukavaa, kun ei tarvitse tehdä mitään! Eli pääasiassa olen vain ollut laitumella Kaverin kanssa, välillä joku ihmisistä tulee tuomaan lisää vettä, heinää, kauraa tai hyttysmyrkkyä. Talvikarvan kasvatus ei ollut yhtään huono idea vaikka päivät ovatkin vielä lämpimiä, yksikin yö ukkosti ja satoi niin, että Oma ihminen oli jo varma että me tulemme langoista läpi. Mutta ihan turhaan huolehti, me keskityimme vain syömiseen koko kuuron ajan.

Tämä on parasta kesässä!
Yhtenä päivänä ihmiset ottivat meidät sisälle ja sain taas nahkaremmejä ympärilleni. Kävimme vanhassa tarhassa kävelemässä taas ympryöitä Kaverin oma ihminen vierellä ja Oma ihminen takana. Minulla oli vähän kiire kun Kaveri jäi talliin, joten en ihan jaksanut keskittyä ja kerran vähän maistoin Kaverin omaa ihmistä, kun käsi oli niin sopivasti siinä vierellä. Siitä ihmiset eivät pitäneet, joten ehkä en tee sitä toiste. Yhdessä vaiheessa Kaverin oma ihminen lähti siitä viereltä ja Oma ihminen koitti ohjata minua pelkästään taakaa. Minä hyödynsin heti tilaisuuden enkä kääntynytkään pyynnöstä, vaan koitin luikerrella portille. Ihmisillä ei ollut ollenkaan huumorintajua, ja sain taluttajani takaisin ja jouduin kiertämään tarhaa vielä jonkun aikaa, ennen kuin pääsin talliin.

Kerran kävimme myös kentällä, jonne oli ilmestynyt puomeja. Minä tiesin heti mitä niille pitää tehdä ja marssin reippaasti yli kaikista. Oma ihminen tosin totesi että oli aikonut vain antaa minun nuuhkia niitä, mutta miten vain... Sitten käveltiin vähän aikaa kentällä ja aina välillä Oma ihminen pysäytti ja käski minua taaksepäin. Minusta kun on mukava pysähtyä melkein kiinni Omaan ihmiseen, mutta tällä kerralla se ei kelvannutkaan. Sitten kierreltiin välillä niiden puomien sisällä ja sitten pääsimme takaisin laitumelle. Nyt kun olen kesän katsellut kenttää aidan takaa ja tätihevonenkin oli siinä vieressä omalla laitumellaan, niin kenttä ei ole enää yhtään pelottava ja maltan olla pomppimatta siellä.

Oma ihminen kertoi, että oli ollut kotimaassani näyttelyssä ja nähnyt siellä mummoni, eli isäni emän! Mummo oli voittanut oman luokkansa, saanut pronssimitalin tammachampionaatissa ja voittanut tammojen Most Classic Movements-luokan. Kuulemma ei haittaisi, vaikka minäkin joskus yltäisin samaan!

Näkyykö yhtään yhdennäköisyyttä Comtessa-mummoon?
Mummokin näytti olevan ystävällinen luonne.
Tyylinäytettä ravissa
Kyllä minäkin joskus yritän samaa


2 kommenttia:

  1. Mummot tapaa olla jo harmaantuneita. Muuten ei juuri eroa ole; ehkä pientä hiomista vielä hännän asennossa. Olet vielä pieni ja silloin saakin ottaa kesäloman kannalta. Oma ihminen saa patistaa hiontoja aivan rauhassa.

    VastaaPoista