Elämä alkaa olla taas mallillaan, tunnen jo rutiinit ja Kaverin kanssa alamme olla jo hyviä kavereita. Oma ihminen käy aina välillä oleilemassa meidän kanssa ulkona ja välillä mennään oman ihmisen kanssa tien toiselle puolelle pellolle, jossa minun pitää kävellä ihmisen vieressä ympäri ja välillä pysähtyä ja joskus peruuttaakin. Juostukin ollaan pari kertaa, mutta minusta ei ole kivaa kun ihminen juoksee minun edelläni, silloin lyön jarrut pohjaan. Silloin kun ihminen juoksee vierellä minäkin voin juosta, mutta en kuulemma juokse sinne suuntaan minne ihminen haluaisi. Siispä lähinnä kävelemme ja ihmettelemme maisemia.
Yhtenä päivänä tallille tuli ihan vieras mies joka tutki minua joka puolelta. Se ei ollut ollenkaan paha, mutta sitten mies otti jotain terävää ja tökkäsi sen kaulaani! Siitä en tykännyt ollenkaan ja koitin vähän hyppiä karkuun karsinassa, mutta oma ihminen ei päästänyt minua pomppimaan. Onneksi pistos lakkasi pian, mutta ei se kyllä hauskaa ollut. Tunnistaja kävi, sanoi oma ihminen. Onneksi sen jälkeen pääsin takaisin ulos Kaverin viereen turvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti