Oma ihminen oli viikon poissa, lomalla, sanoi talli-ihminen. Mutta ei minua haitannut, Kaverin kanssa saattoi juoksennella ulkona ja talli-ihminen toi ruokaa meille niin kuin aikaisemminkin. Muuten kaikki olisi ollut ihan mainiosti, mutta toiseen takajalkaani alkoi sattua vähän. Aavistuksen turvonnut, sanoivat ihmiset. Talli-ihminen laittoi siihen aamulla ja illalla jotain kylmää eikä se paljoa menoa haitannut, Kaverin kanssa juoksimme ulkona väliin lujempaakin kun tien toisella puolella näkyi jotain jännää.
Mutta yhtenä aamuna jalkaan sattuikin jo tosi paljon, eikä kylmäkään tuntunut auttavan. Kovin mielelläni en liikkunut minnekään mutta söin kyllä mielelläni ja muuten olin ihan pirteä. Illalla tuli oma ihminenkin taas minua katsomaan. Seuraavan päivän olin pääasiassa karsinassa vaikka Kaveri oli ulkona ja talli-ihminen kävi välillä laittamassa kylmää jalkaan. Jalka oli paksu ja suostuin astumaan vain kavion kärjellä varovasti. Oma ihminen kävi taas katsomassa ja mutisi jotain viikonlopusta ja päivystyksistä. Minua ei kiinnostanut ne puheet, halusin vain olla karsinassa syömässä heiniä.
Seuraavana päivänä pihaan ajoi iso auto ja oma ihminen pyysi minua menemään sen sisuksiin. Hetkeksi pysähdyin harkitsemaan muistaen viime kerran pitkät matkat, mutta kun ihminen pyysi toisen kerran niin kävelin kiltisti sisään. Sitten taas seisottiin kun alusta tärisi ja ulkoa kuului ääniä. Oma ihminen istui kuitenkin ihan turpani edessä ja jutteli koko ajan, joten seisoin rauhassa paikoillani ja odotin mitä tuleman pitää.
Vihdoin auto pysähtyi ja ovet aukesivat. Oma ihminen pyysi minua peruuttamaan, mutta kun tunsin että alusta jalkojeni alla meni alaspäin, en halunnutkaan. Lopulta kuitenkin pääsimme kompromissiin, suostuin peruuttamaan niin että takajalat olivat ihan sen vajoaman reunalla ja siitä mahduin kääntymään ja tulemaan viiston osuuden naama edellä. Jalkaan sattui edelleen, minut talutettiin talliin missä oli muutamia muitakin hevosia ja paljon outoja ihmisiä. Siinä sitten odoteltiin. Välillä tuli uusi ihminen joka tunnusteli kipeää jalkaani ja pisti minua taas kaulaan kuten se yksi vieras mies teki, enkä tykännyt pistoksesta yhtään enempää kuin silloinkaan. Muuten seisoin kyllä paikoillani ja vain katselin. Sitten käytiin ulkona juoksemassa ja tultiin taas odottelemaan, nyt eri paikkaan. Ihmiset koittivat saada minua astumaan puupalan päälle kipeällä jalallani, mutta siihen en kyllä ruvennut. Taas sain pistoksen ja sitten alkoi kummasti väsyttää. Suostuin astumaan sille puupalallekin kun niin kovin torkutti ja joku konekin siinä ympärillä taisi liikkua, mutta minä lähinnä nuokuin. Jossain vaiheessa siirryttiin taas muualle odottelemaan. Kun väsytys meni ohi noustiin taas autoon.
Tällä kerralla minua ei jännittänyt enää niin paljoa ja muistin olla laittamatta päätäni puomin alle, koska puomi kopauttaa ikävästi päähän jos sen nostaa liian aikaisin. Kyllähän oma ihminen menomatkallakin koitti estellä mutta pari kertaa onnistuin kuitenkin saamaan pääni sinne. Kun auto taas pysähtyi huomasin olevani taas kotona, mutten siltikään halunnut peruuttaa ulos autosta vaan parin peruutusaskeleen jälkeen ryntäsin takaisin eteenpäin. Lopulta ihmiset vain työnsivät minut siihen kohtaan, josta mahtui kääntymään ympäri ja pääsin omaan karsinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti