Ostaisinko varsan? Osa 1

Kuka voi vastustaa tällaista naamaa?

Ratsastustuttu kyseli, kannattaako varsan ostaminen. Hyvin suppean ja subjektiivisen näkemykseni mukaan vastaukseni oli ehdoton tottakai kannattaa! Juttua aiheesta olisi tullut vaikka kuinka paljon, joten tässä omien kokemusteni siivittämä pieni varsanhankintaopas teillekin:

Hankinta ja paperityöt

Varsat ovat suloisia. Sellaisen nähtyään haluaa välittömästi salakuljettaa sen kassissaan (tai ainakin auton takapenkillä) kotiin. Kyllä olohuoneen nurkkaan aina yksi pikku hevonen menee! Kannattaa siis tehdä pohjatyöt huolella, ennen kuin menee paikan päälle katsomaan. Sen jälkeen on jo liian myöhäistä, rakastut kuitenkin.

Itselläni prosessi alkoi jo melkein vuotta aiemmin kuin edes varsinaista periaatepäätöstä hevosen ostamisesta oli tehty. Punaviinilasillisen jälkeen Hästnet-sivusto avautui aivan itsestään. Jonkun aikaa välttelin punaviiniä. Hästnet vei kuitenkin voiton. Koska rotu ja sukupuolivaatimus olivat ehdottomia ja Suomen arabihevoskasvatus sangen pienimuotoista, Ruotsin puolelta oli helpompi etsiä vaihtoehtoja. Haaveilin puolalaisia tai venäläisiä verilinjoja olevasta tammasta, joka olisi tyypikäs, mutta kuitenkin ratsurakenteinen ja mitä isompi, sen parempi. Plussaa jostain muusta kuin kimosta väristä. Varsoista ei kuitenkaan voi ihmeitä päätellä, ja siksi minullakin on "tästä tulee iso!" -mainoslauseesta huolimatta nipinnapin hevosmittainen tamma. No, kaikkea ei voi saada. Onneksi sentään Daisy pysyi ruunikkona siitä huolimatta, että se on sekä ruotsissa että suomessa tunnistettu kimoksi. Jos olisin älynnyt pitää suuni kiinni sen vanhempien väristä, se saattaisi olla suomessa rautias sekakarvoilla. Ei ihan nappiin sekään, mutta edes lähemmäs totuutta. Kuten sanottua, varsojen kanssa tulee aina yllätyksiä ja ne kuuluvat asiaan. Ja ovat osa sitä viehätystä :)

Kun sopiva yksilö on löytynyt ja hinnasta päästy sopuun, on aika tuoda varsa uuteen kotitalliinsa. Vastuut kannattaa selvittää etukäteen, jos hevosta joutuu kuljettamaan: tehdäänkö kaupat ennen vai jälkeen kuljetuksen, kumman vakuutuksen piirissä hevonen on siihen asti, että se astuu uuden kotitallinsa pihalle? Hevosvakuutuksetkin kannattaa kilpailuttaa, vakuutusyhtiöt huonontavat ehtojaan jatkuvasti. Kannattaakin arvioida, tarvitaanko vakuutusta ollenkaan, vai otatko riskin itsellesi.

Daisy tuli Ruotsista, joten sen kanssa paperitöitä oli vielä vähän enemmän. Ensin piti järjestää kuljetus, joka ei sitten loppumatkan suhteen mennytkään ihan siten kuin olin kuvitellut. Siitäkin onneksi selvittiin. Ruotsin puolelta piti saada tuontia varten eläinlääkäritodistus, joka sai olla enintään 48 tuntia vanha. Ruotsin arabihevosyhdistykseltä piti pyytää vientisertifikaatti, joka lähetettiin suoraan Suomen arabihevosyhdistykselle. Näin sain Daisyn rotunsa rekisteriin myös Suomessa. Kun hevonen oli kotona, tarvittiin vielä Hippoksen tunnistaja paikalle, jotta se saatiin myös Suomen rekisteriin. Passia saatiin odotella hetki, ja lopulta siitä puuttui FAR-numero, eli Suomen arabihevosyhdistyksen rekisterinumero. Kannattaa siis olla tarkkana.

Suomesta ostaessa pääsee tietysti pienemmällä byrokratialla, voi olettaa että varsa on jo valmiiksi tunnistettu, sirutettu ja rekisteröity. Silloin selviät omistajanvaihdosilmoituksella (ja mahdollisella vakuutuksella).

Asuinpaikka 

Koska varsan kanssa ei kuitenkaan ihmeitä tehdä ensimmäiseen pariin vuoteen, kannattaa panostaa paikkaan, jossa sillä on paljon ulkoilumahdollisuuksia, isot tarhat ja mahdollisimman ikäistään seuraa. Pihatto on kiva, mutta etenkin ensimmäisenä talvena täytyy sitten huolehtia, että varsa saa tarpeeksi valkuaista ja muita ravintoaineita (pelkkä heinä ei riitä kasvavalle), ja että sitä kuitenkin käsitellään säännöllisesti. Jos varsa rahdataan yöksi sisään, sitä tulee automaattisesti käsiteltyä enemmän. Lisäksi rehu menee myös kasvamiseen eikä lämpimänä pysymiseen pyöröpaalin vieressä värjötellessä. Ehdotonta plussaa tallipaikka saa kivasta ilmapiiristä (suurin osa ajastasi kuluu kuitenkin varsaa ihaillen ja tallikavereiden kanssa juoruillen) ja osaavasta tallinpitäjästä, jolta uusi varsanomistaja saa kullanarvoisia vinkkejä.

Minä kävin katsomassa useampaa paikkaa, mutta itselle lähimmillä muuten ihan kivoilla kaupunkitalleilla tarhat olivat niin säälittävän pieniä varsan tarpeisiin, että päätin tuoda Daisyn sinne vasta sitten ratsastusikäisenä. Yksi mahdollinen tosikiva oli, jossa olisi ollut samanikäinen tammavarsa seurana. Lähemmäs 50km suuntaansa oli kuitenkin kipurajan yläpuolella. Sitten kohtuullisen matkan päästä löytyi tämä nykyinen, jossa oli ihana maalaispihapiiri, iso tarha, vuoden vanhempi kaveri ja täyshoito. Maneesikin kävelymatkan päässä. Jäin niin koukkuun, että täällä ollaan vieläkin, vaikka lähempänäkin olisi talleja. Tännekin pääsee autolla alle vartissa, tarvittaessa vaikka kolmesti päivässä antibiootteja antamaan... (tuona ajanjaksona onnittelin itseäni moneen kertaan, että tallimatkaa oli vain se 9km 50km sijaan!)

Pienikin haava voi vaatia ison siteen.

Terveydenhoito

Hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu, ja varsat tuntuvat olevan erityisen tapaturma-alttiita. Tietysti tässäkin on varmaan yksilöeroja, mutta joskus on kyllä tehnyt kovasti mieli kääriä koko varsa kuplamuoviin ja ripustaa valvontakamera häntään. Elossa ollan silti vielä, molemmat. Ehkä pieni koko tuo kuitenkin myös tiettyä joustavuutta, Daisy on minun nähtenikin heittänyt niin monta kuperkeikkaa tarhassa ilman sen kummempia seurauksia, että jyhky aikuinen hevonen olisi jo varmasti raajarikko. Sen siitä saa, kun vauhtia on enemmän kuin älyä. Kyllä ne vanhemmiten tasoittuvat. Lähimmän klinikan, eläinlääkäripäivystyksen ja jokaisen tapaamasi eläinlääkärin puhelinnumerot kannattaa siis olla helposti löydettävissä. Myös kengittäjä (vuolija) ja varakengittäjä kannattaa olla tiedossa hyvissä ajoin, varsankin kaviot täytyy huoltaa säännöllisesti!

Eläinlääkärin puhelinnumeron lisäksi
myös jesarirulla kannattaa pitää lähellä.

Kannattaa siis henkisesti varautua, että jossain vaiheessa jotain tapahtuu kuitenkin ja varata talliapteekkiin vähintään hyvät haavanhoitovälineet ja kuumemittari. Pienen kavion suojaamiseen käy mainiosti myös esimerkiksi vanha miesten sukka, muovipussi, ja paljon jesaria. Ohuita sideharsoja ja pumpulia ei ole koskaan liikaa. Itsestään kiinnittyvä ihoteippi on mainio keksintö, sillä voi liimata betadinetupon haavan päälle vähän vaikeampaankin paikkaan ja toivoa, että tuppo on suunnilleen paikoillaan myös silloin, kun otat sitä suojaavan sideharson/pintelin päältä pois. Betadinehauteiden kanssa apua voi löytyä myös esim. terveyssiteistä. Pienellä mielikuvituksella pääsee pitkälle! Jo rupeutuneiden haavojen kanssa Cothivet on mainio (älä käytä tuoreeseen haavaan!) liikalihan kasvun ja ylimääräisten itikoiden parveilun ehkäisyssä.

Vaikka isoimmilta havereilta välttyisikin, eläinlääkäristä tulee joka tapauksessa uusi paras ystäväsi. Varsan hampaat pitää raspata paljon tiuhempaan kuin aikuisen, madotus täytyy tehdä säännöllisesti ja rokotusohjelma on hyvä aloittaa jo pienestä pitäen.

Varusteet

Tämäkin loimi jäi pieneksi, ennen kuin ehti
ensimmäistä kertaa päälle.

Varsan kanssa pääsee alkuun aika vähällä. Osta itsellesi hyvät turvakengät (varpaasi kiittävät myöhemmin), hevoselle pikkiriikkinen riimu (ja kuukauden päästä isompi) ja pitkä naru. Normaalimittainen riimunnaru jää helposti lyhyeksi jos ilopukkikohtaus iskee, liina on liian kevyt ja pitkä (sotkeudut niihin ylimääräisiin lenkkeihin kuitenkin itse jossain vaiheessa). Pari harjaa, pesusieni, pieni talliapteekki. Niillä pääsee pitkälle. Tavaraa kertyy kuitenkin huomaamatta niin paljon, että kohta huomaat omistavasi seitsemät erilaiset kuolaimet, joista kahdet on liian pienet, yhdet väärän malliset, kahdet liian paksut, yhdet sellaiset, mitä et sitten koskaan tullut edes testanneeksi ja ne käytössä olevat. Näin niin kuin täysin kuvitteelliseksi (kröhöm) esimerkiksi. Muista, isommista tavaroista puhumattakaan.

Loimet kannattaa ostaa käytettynä, ne eivät kuitenkaan ehdi olla päällä montaa kertaa, ennen kuin ne ovat jo jääneet pieniksi. Voit myös henkisesti valmistautua kursimaan kaula-aukkoja pienemmiksi, ellet satu omistamaan jyhkeää kylmäverivarsaa. Daisylle sopi aika hyvin Horse Comfortin ja Equitairen loimet koossa 115-125cm, mutta 135-kokoisissa kaula-aukko jää näissäkin helposti liian laajaksi.

Jatkuu myöhemmin...