Takaisin kotiin

Kuukausi hevosetonta eloa humpsahti ohi yllättävän nopeasti. Itse asiassa oli vähän aikaa ihan mukavaa vain löhötä sohvalla työpäivän jälkeen, etekin sillä viikolla, jolloin satoi kaatamalla joka ilta. Ja onneksi tallikaverit tarjosivat välillä helpotusta hevos(ettomuus)tuskaan. Loppujen lopuksi menoa oli sen verran, että kävin katsomassa Daisya vain kerran koko aikana. Onneksi viestit kulkevat, ja pysyin hyvin kärryillä siitä, mitä sen kanssa on tehty ja mitä sille kuuluu.

Sunnuntaina oli vihdoin aika ajella kysymään, kelpaisiko kyyti kotiin tällä kertaa. Mervi näytti ensin ratsain, mitä sen kanssa on tehty, ja sen jälkeen kävin itsekin kokeilemassa. Laukkaan oli tullut reippaasti lisää rentoutta ja ratsastettavuutta ja koko hevonen viritetty taas kevyemmäksi edestä (vaikkei se koskaan raskas ole ollutkaan, mutta ny se on taas ihan sormenpäillä ratsastettavissa...) ja kuunteli enemmän ratsastajaa ja vähemmän ympäristöä. Superia!

Kun auto oli pakattu, haettiin hevonen tallista. Se käveli suoraan ja kyselemättä koppiin. Vähän katseli, kun takapuomi ja silta laitettiin paikoilleen, mutta palkkakaurat maittoivat hyvin. Itse asiassa toivoin, että se olisi edes vähän pullikoinut vastaan, niin Mervi olisi päässyt näyttää käytännössä, millaisella paineella hän sai Daisyn mielen muuttumaan. Sen kanssa kun on kovin helppo pistää liikaa painetta, ja se taas saa aika kovan vastareaktion aikaan. Mutta hyvä näin. Kopissa olemiseen oli selvästi tullut lisää rentoutta, kun heti liikkeelle lähdön jälkeen Daisy hoksasi edessään olevan heinäverkon ja söi onnellisena miltei koko matkan. Viimeksi se kuunteli ympäristöä ensimmäisen tunnin, ennen kuin rentoutui syömään.

Kotona odotti auringonpaiste, laidun ja tutut kaverit. Minulla alkoi kesäloma ja kuitenkin tavallaan paluu arkeen. Mutta ihanaa on taas saada mennä tallille joka päivä, nähdä tuttuja ihmisiä ja päästä nauttimaan auringonpaisteesta hevosen selässä! Sitä on muuten niin kovin saamaton saamaan itseään liikkeelle.

Tänään naapuritallilla järjestettiin koulurataharjoitukset. Minä hyödynsin tilaisuuden ja ilmoitin Daisynkin sinne. Ohjelmana meillä oli Helppo C tutustumisluokan kouluohjelma 2003. Daisy suoriutuisi jo heB tehtävistäkin, mutta ratana aloitetaan mieluummin kokemuksen kerääminen helpommasta päästä. Ensin ratsastettiin vuorotellen ohjelman eri osat pätkä kerrallaan, saatiin kommentteja ja ohjeita ja sitten testatiin uudestaan. Lopuksi ratsastettiin koko rata ja saatiin kommentit siitäkin. Daisy sai kehuja siitä, että laukka on parantunut huimasti talveen verrattuna. Tästä on taas hyvä jatkaa! Alun liehuvien pyöröpaalikääreiden ja koivujen ja minkälie tuijottamisen jälkeen se keskittyi varsin hyvin tehtäviinsä ja oli muutenkin varsin rento. Laidun ja lämmin auringonpaiste varmaan osaksi auttoi tässä, että tyhjää ei jaksanut pomppia. Itsellä tuli vähän kiire radan ratsastuksessa, enkä ehtinyt aina valmistella joka kohtaa niin hyvin kuin olisin halunnut. Ravissa Daisy lähti kokoamaan itseään ihan nippuun (tai siltä se ainakin tuntui) ja sen ihmettely vei kovasti huomiota. Ensimmäisen laukan nostossa se tuijotteli jotain ja nosti väärän laukan, ja minä (hyi minua) en ollut ihan varma kumpaa laukkaa se meni, joten jäi korjaamatta. Ihan hyvä tasapaino sillä on, mentiin sitten ympyrä vastalaukassa. Köh. Tiedämpähän taas, mitä korjata seuraavaa kertaa varten! Alla kuitenkin videolla päivän rata:

Satularintamallakin näkyy aurinkoa pilvien lomasta. Koulusatula täytyy vaihtaa tai toppauttaa uusiksi, se kuulemma veti Mervinkin istunnan jotenkin vinoon. Toisaalta helpottavaa kuulla, omatkin istuntaongelmat voivat siis mystisesti korjaantua satulan vaihdolla... Löysin sovitteille joustorunkoisen Basculen yleis/estesatulan, mitä olen nyt alkuviikon testaillut eri kombinaatioilla. Daisy pääsi kuukauden aikana vähän laihtumaan vapaasta heinästä huolimatta (en ikinä uskonut, että tuo hevonen osaa nirsota, mutta näemmä sekin on mahdollista), joten tuo Bascule oli liian leveä. Uskon kuitenkin, että vähän ajan päästä Daisy on taas oma pyöreä itsensä, eikä tuo satula leveydestään huolimatta uhkaa lähellekään painaa Daisyn olematonta säkää. Lisäksi se on juuri sopivan lyhyt, että satulointi ei ole ihan millipeliä, mutta istuin on kuitenkin sen verran iso, että minä mahdun siihen jopa paremmin kuin kuppimaiseen koulupenkkiini. Testasin satulaa ilman fyllinkejä, pienellä lisätoppauspalalla eteen ja paksummalla toppauspalalla eteen. Daisylle näyttää sopivan mikä kombo vain, itse istun parhaiten paksummalla etutoppauksella. Sen verran tasaisesti satula kuitenkin tuntui asettuvan Daisyn selkään, että tein kaupat. Katsotaan, miten selkä lähtee kehittymään ja mitä hieroja sanoo ensi kerralla.

Symmetriset hikijäljet eikä kurttuisia karvoja. Voisiko tämä viimein olla Se Oikea?