Satulaongelmia

Anna hevosen huolehtia, sillä on isompi
pää, sanotaan. Jos Daisylta kysyttäisiin,
se varmaan viittaisi kintaalla koko
satulalle ja keskittyisi laiduntamiseen.

Olen päässyt nyt itsekin sisälle siihen kammottavaan ongelmaan, joka jokaisen hevosenomistajan ja useimpien arabinomistajien puheissa välillä vilahtelee. Jos selkä on säätön, pyöreä ja lyhyt ja lavat isot, mistä ihmeestä siihen keksii sopivan satulan? Ilman satulaa ratsasteluunhan tuollainen selkä on kuin tehty, mutta oma tasapaino ei harjoituksista huolimatta ole siinä kuosissa, että voisin luottaa pysyväni edes pienessä pakoiloikassa mukana ilman satulaa. En tiedä olenko ainoa hevosenomistaja, joka uskaltaa mennä kyllä lähimaastoon nuorella hevosellaan ilman satulaa, mutta ei maneesin seinien sisälle! Käyntiä ja vähän raviakin olen uskaltanut mennä ilman satulaa, mutta laukkaa varten kerään vielä rohkeutta.

Aikoinani ajattelin olla fiksu ja ostaa ilmatopatun, vaihtokaarellisen Batesin, jota voi sitten kaarilla muokata leveämmäksi ja kapeammaksi sen mukaan, kun selkä muuttuu. Kaunis ajatus, joka kuitenkin toimi teoriassa paremmin kuin käytännössä. Satula istui suht hyvin silloin, kun sen ostin Daisyn 2-vuotiskeväänä. Kesän ja syksyn aikana juoksuttelin sitä satula selässä ja muutaman kerran kiipesin selkään sen verran, että ehdin kehua kovasti, syöttää sokerin ja tulla alas. Talvella sitten hajotin itseni ja 3-vuotiskevään ja -kesän Daisy saikin sitten lomailla ihan rauhassa. Sisäänratsastuksen alussakin 3-vuotissyksyllä/alkutalvesta Bates vielä tuntui sopivan, mutta lihasten kehittyessä se alkoi vähän pyöriä ja nousta takaa, eikä kaaren vaihtaminen auttanut mihinkään. Kevään katselin sitä (tässä vaiheessahan menin vielä lähinnä käyntiä ja hyvin vähän ravia), mutta sitten oli aika tunnustaa tosiasiat ja kutsua satulansovittaja vieraisille. Muutamaa joustorunkoistakin (Admiral Fortius ja Flexible Inspiration) ehdin testata sitä ennen, mutta kumpikaan ei istunut hevoselle (liian leveitä tai/ja painoivat kuitenkin lapoja) eikä minulle (vetivät notkon selkäni vielä isommalle notkolle), joten jouduin kuoppaamaan taas hetkeksi haaveeni mukavasta, huolettomasta ja hevosen selkään aina sopivasta joustorunkoisesta.

Paikoin selkä näyttää sangen suoralta

Sovittajan avulla ja kymmenen testisatulan jälken löytyi kaksi suhteellisen sopivaa: Black Countryn Eloquence ja Zaldin joku malli, jota en harmikseni ottanut ylös. Mielelläni testaisin sitäkin uudelleen. Black Country oli niin ihanan pehmoinen istua, että olin valmis antamaan anteeksi sen järjettömän suuren tuntuiset polvituet ja kuppi-istuimen. Ainakaan siitä ei ihan ensimmäisestä hätkähdyksestä tipahda alas! Zaldi istui hevoselle yhtä hyvin, mutta ei tarjonnut ratsastajalle juuri lainkaan tukea, ja kovakin se oli kuin mikä tuohon Black Countryyn verrattuna. Hevosen selästä sinkoutumisen helppous vielä tuoreena muistona takaraivossa päädyin Black Countryyn isoine tukineen. Sen kanssa taistelin sitten omaa istuntaani suoraksi ja lonkkiani auki koko kesän ja alkutalven. Vuodenvaihteen tienoilla tämäkin alkoi kipata sivulle. Tai ehkä huomasin sen vasta silloin, kun aloimme ottaa ohjelmaan mukaan enemmän laukkatyötä. Olin toki laukannut aikaisemminkin aina pätkiä, mutta kesällä vielä työstin ravia kuntoon, vasta talvella oli aika siirtää katse laukkaan.

Joskus selkä taas näyttää kaarevahkolta.

Päädyin toppaamaan tuon satulan uusiksi: eteen laitettiin vähän enemmän villaa ja ylipäänsä oikealle hivenen enemmän, se kun oli se puoli jonne satula aina kippasi. Toppaus paransi omaa istuntaani kertaheitolla, mutta laukassa sivulle luistaminen jatkui edelleen, joskin ehkä vähän vähäisempänä kuin aiemmin. Testasin laittaa geelialustaa satulan alle, samoin toppauspalallista huopaa eri kombinaatioilla. Silmämääräisesti en löydä tuosta satulasta vikaa, mutta joku siinä ei sovi. Onko se liian suora vai kaareva, liian kapea vai liian leveä, sitä en kyllä osaa sanoa. Toki hevonenkin on vino, etenkin laukassa ja se varmaan selittää tuota valumista osaltaan. Jos en saa Daisya tasapainoon, se tuntuu heittävän minut oikealle lavalle ilman satulaa mentäessäkin. Ratsastajan vinouksista ei sitten puhutakaan.

Toukokuussa päätin ottaa taas härkää sarvista ja alkaa satulanmetsästykseen. Satulansovittajan estyessä tänne perukoille tulemisessa olen nyt testaillut useampaa satulaa itsekseni. Sydneyn Dressage oli mahtavan lyhyt eikä itse asiassa kovin huono istua ratsastajallekaan, mutta se kippasi vielä enemmän kuin tuo nykyinen. Startrekk oli vähän omituisen tuntuinen istua ja jalustinhihnan kiinnitys painoi ratsastajaa reiteen. Se ei kipannut pahasti (sen mitä vartin testiratsastuksen perusteella saattaa sanoa), mutta lavoilta karvat olivat kiharassa etukaaren kohdalta jo senkin jälkeen - ei siis jatkoon.

Pähkäilyt jatkukoon. Jos jollakulla on vinkata mielellään koulusatulaa lyhyeen ja isolapaiseen pyöreään selkään ja jonka hintalappu alkaa mieluummin ykkösellä kuin kakkosella (tai on kolminumeroinen), niin vinkkejä otetaan vastaan! Halpa estesatula kakkossatulaksi on myös kiikarissa. Eilen mentiin taas puomeja ihan mallikkaasti, kun ensin päästiin sopuun 1) reitistä, 2) askellajista ja 3) vauhdista. Esteura on kiikarissa heti vuonna 2022, kunhan hiotaan ensin pari muuttujaa alta pois!