Joulunodotusta

Viime aikoina on ollut niin liukasta, että lähinnä olen kulkenut vain tallin ja tarhan väliä (ja joinakin päivinä jopa se on ollut melkein vaakalaudalla). Kengättömät kaviot kun eivät peilijäällä pidä yhtään. Oma ihminen on käynyt vain harjaamassa ja rapsuttelemassa. Olemme me sentään pari kertaa pääseet kävelyllekin, mutta melko harvassa ne kerrat ovat olleet. Silloin kun olemme päässeet ulos, Oma ihminen on joskus aina noussut nojailemaan selkääni vasten. Nykyään siihen tarvitsee jo jakkaran!

Yhtenä päivänä Tallinemäntä toi meille koristeen talliin. Ihana kori täynnä havuja! Ne tuoksuivatkin niin hyvälle, mutta jouduin vain kurkkimaan niitä karsinan kaltereiden takaa. Illalla Oma ihminen tuli käymään ja jätti karsinan oven auki minua harjatessaan. Yleensä minä pysyn siellä, tai ainakin nostan jalan takasin, kun Oma ihminen nipottaa asiasta. Mutta nyt, kun Oma ihminen siirtyi harjaamaan häntääni, näin tilaisuuteni koittaneen. Päättäväisesti astuin ulos karsinasta, jätin takaani kaikuvat kiukkuiset huudot huomioimatta ja suuntasin suoraan ihanalle havukoristeelle. Ehdin napata suuhuni monta oksaa, ennen kuin Oma ihminen sai minut kiinni! Jouduin luopumaan saaliistani ja palaamaan karsinaani, mutta joku päivä minä vielä onnistun...

Sitä odotellessa toivotan teille oikein hyvää joulua!