perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kansikuvatyttö

Tässä kuussa olen poseerannut ahkerasti (tai poseeraukset hoidin aikaisemmin, nyt vaan on julkaisun aika). Oma ihminen kertoi, että kuvani on Suomen Arabihevosyhdistyksen kalenterissa tässä kuussa ja samaisen yhdistyksen jäsenlehden kannessa. Ihan julkkis siis!

Lisäksi olen saanut toimia mallinukkena Oman ihmisen näyttelyriimuharrastuksessa. Anna käsityöihmiselle hevonen, ja viaton varsaparka joutuu kärsimään... Tosin rehellisyyden nimissä en pistä kovin pahakseni noita sovitussessioita, kun sitä leukaketjua on niin kiva järsiä siinä sivussa. Mutta niistä kuulemma ei saa kuvia ennen kuin olen tipauttanut kaikki ylimääräiset karvani pois. Vähän olen jo aloittanut, valkoiset karvat vain pölisevät kun joku rapsuttaa minua otsasta.

Tässä yksi päivä kamalat kärryt kaivettiin taas esille ja kuten aikaisemminkin, ne alkoivat vaania minua takaa. Olin muka ihan lunkisti siihen asti, että kärryt tulivat ihan lähelle ja ympärilleni. Silloin huomasin että apua, aisaa on joka puolella ja säikähdin ja juoksaisin äkkiä kauemmas. Oman ihmisen harmitus paistoi kilometrin päähän, mutta jos pelottaa niin sitten pelottaa. Sitten seisoskeltiin taas lähempänä ja kauempana niistä kärryistä ja otettiin aikalisää, ja sitten ne kävivät taas vähän lähempänä. Kun kärryt olivat jo melkein kosketusetäisyydellä, lopetettiin ja mentiin taas kentälle. Inha hännänalusremmi häiritsi ja muutenkin kaikki tuntui kovin jännittävältä ja pelottavalta, joten kun pari kertaa rauhoituin seisomaan ja katselemaan Omaa ihmistä, niin pääsin takaisin talliin.
Pohdintahetki. Keskitytäänkö vai hillutaanko?

Tänään käytiin uudelleen kentällä (eikä ylimääräisiä remmejä tai kamalaa kärryä näkynyt missään, hurraa!) ja siellä oli nyt paljon mukavampaa. Juostiinkin pieniä pätkiä, mutta aina kun yritin tarjota laukkaa alustavilla pukkipompuilla, Oma ihminen pahus pysähtyi ja sitten olikin kova työ asetella jalat niin että pysyin pystyssä. Lopulta totesin, että helpommalla pääsee, kun vain ravaan silloin kun Oma ihminenkin juoksee ja hiljennän käyntiin kun ihminenkin tekee niin. Se taisi kannattaa, koska siitä sai aina kehuja.

2 kommenttia:

  1. Lehden tullessa piti taas miettiä, että onkos Fionalla muka tuollainen loimi.. Ei kun eihän se ole Fiona kun se kaksoisolento ;D

    VastaaPoista
  2. Olet niin taitava poseeraamaan, että kyllä näyttelyssä titteli heltiää ;) Tai ainakin kamalasti rapsutuksia ja porkkanoita.

    VastaaPoista