Kesälaitumia odotellessa

Kesä alkaa vihdoin tulla tännekin, ja me Kaverin kanssa yritämme tarmokkaasti murtautua ulos vihreämmille pelloille. Toisin sanoen aina kun ihmisten silmä välttää, roikumme aitalankkujen välissä niin pitkällä kun kaula yltää. Seurauksena on vähän viiltoja ja nirhaumia siellä täällä, mutta ne eivät paina missään tuoreen ruohon rinnalla!

Yhtenä päivänä ihmiset tulivat meidän tarhaan ja pukivat Kaverille remmejä ympärille. Sitten Kaverin oma ihminen seisoi paikoillaan ja oma ihminen käveli Kaverin kanssa ympärillä. Minä asettauduin heti paikoillaan seisovan ihmisen viereen ja seurasin silmä kovana, mitä Kaverille tehdään. Jossain vaiheessa tosin ihmisestä Kaveriin menevä naru lähestyi niin, että piti kävellä pois edestä ja siirryin vähän syrjemmälle seuraamaan tilannetta. Välillä piti vähän juoksennellakin Kaverin ympärillä, mutta Kaveri vain käveli ja ihmiset ohjailivat minua kauemmas. Ihan outo juttu tämäkin! Vihdoin sitten ihmiset tulivat taas järkiinsä ja riisuivat Kaverilta ylimääräiset remmit pois. Sitten minutkin otettiin kiinni ja meidät molemmat talutettiin tien toiselle puolelle pellolle, jossa kasvoi jo hyvää ruohoa!

Ihana ruoho oli tosin pelottavan kentän vieressä, joten en ihan malttanut keskittyä syömiseen, vaan vähän piti käveleskellä ympäriinsä ja juoksennellakin aina, kun oman ihmisen huomio herpaantui. Välillä piti pysähtyä ottamaan pari suullista ruohoa ja sitten mentiin taas! Kaverillakin tuntui olevan vähän virtaa kavioissa. Jonkun ajan päästä löytyi mieluisa paikka ja siinä sitten maltoimme keskittyä syömiseenkin. Tosin melko pian ihmiset alkoivat hivuttautua taas kohti tarhaa, jonne saimme taas kärryt ihmeteltäviksi. Tunnollisesti jatkoimme Kaverin kanssa kärryjen maistelua ja nuolemista, kunnes Kaveri päätti omistavansa kärryt ja ajoi minut kauemmas. Silloin Kaverin oma ihminen otti Kaverin kiinni ja oma ihminen lähti kärryjen kanssa liikkeelle, ja minä kuljin vieressä. Liikkuvat kärryt ovat kyllä vähän pelottavia, täytyy välillä käydä vähän kauempana juoksemassa. Sitten kun ne pysähtyvät, voi taas liimautua kiinni niihin ja jatkaa nuoleskelua.

Porkkanaakin on alkanut taas ilmestyä kuppiin silloin, kun oma ihminen on käymässä. Tosin sen seurana tulee pullo josta suihkuaa jotain nestettä. Ensimmäisellä kerralla sitä suihkusi aika paljon ja se ei haissut miltään, seuraavilla kerroilla sieltä tuli kovasti haisevaa ainetta, mitä oma ihminen suihkutteli lähinnä johonkin sieneen ja sieltä sitten pyyhittiin hajuja mahani alle ja jalkojen väliin. Minä siedän suihkutusäänen aika hyvin ja mielelläni haukkaisin pulloa, mutta siitä en oikein pidä että sitä ainetta suihkitaan suoraan päälleni. Harkitsen vielä että pitäisikö sitä protestoida, mutta kun nuo porkkanat vähän häiritsevät suihkeeseen keskittymistä...