Lauantaina se vihdoin tapahtui, oma ihminen vei minut pitkästä aikaa maneesiin! Nyt olikin erikoisen mukavaa juosta, kun olen vihdoin pudottanut suurimman osan talvikarvastani joten ei tullut yhtään hiki. Vaikka ihmiset kyllä arvelivat, että meidän tarharallimme on kasvattanut kuntoa sekä minulta että Kaverilta, kun jaksoimme juosta vaikka kuinka pitkään. Heinämahakin on sulanut jonnekin talviturkin myötä. Välillä piti vähän kävellä ja maltoin välillä ravatakin, ja sitten mentiin taas! Tällä kertaa meillä oli katsojina pieniä ihmisiä (joiden mielestä me olimme tosi söpöjä) joilta sai porkkanaa. Oma ihminen tosin hääti minut kauemmas siinä vaiheessa, kun olisin ihan itse syönyt sitä porkkanaa enemmänkin kuin mitä tarjottiin. Kauhea nipottaja tuo oma ihminen välillä!
Tänään sitten pääsimme vielä hetkeksi ulos iltakaurojen jälkeenkin. Ja mitä ihmiset tällä kertaa keksivätkään, toivat meidän tarhaan jonkun kumman rautahäkkyrän! Se oli kyllä vähän jännittävä, mutta ei sanonut mitään vaikka sitä vähän maistelimme Kaverin kanssa. Sitten oma ihminen liikutti sitä häkkyrää ympäri tarhaa ja me Kaverin kanssa kävelimme perässä ja maistoimme sitä välillä varmuuden vuoksi (häkkyrää, ei omaa ihmistä). Välillä minun piti käydä kauempana juoksemassa kun kavionpohjia poltteli moinen jännitys, mutta sitten piti palata taas lähemmäs nuuskimaan, että mikä se oikein onkaan.
 |
| Taas tällaisia ihka outoja juttuja meille esitellään! |
 |
| Kaikki salaisuudet selviävät, kun tutkii tarpeeksi syvältä, eikös? |
Jonkin ajan päästä oma ihminen vei sitten häkkyrän pois ja me Kaverin kanssa otimme kunnon laukkaspurtit ympäri tarhaa sen kunniaksi. Vähän piti esittää myös kunnon showravia hännät tötteröllä. Taisin yhdessä mutkassa taas kaatuakin, mutta pomppasin heti ylös taas ja jatkoin samalla vauhdilla toiseen suuntaan. Onneksi tarha on niin iso, että siellä on tilaa juoksennella! Oma ihminen tosin pelkää että olen kohta ihan jalaton kun en opi säätelemään vauhtiani, mutta minusta juokseminen on niin kivaa että moiset pikkukaatumiset ovat vain väliaikaisia hidasteita! Sitäpaitsi nyt olen oppinut piehtaroimaankin, joten oma ihminen ei voi enää lian määrästä päätellä, olenko seonnut jaloissani vai piehtaroinut. Ähäkutti!
 |
| Ja tästä se lähtee: |
 |
| Ensin hinkutetaan huolella selkä |
 |
| Sitten vaihdetaan vähän asentoa |
 |
| Ja toinenkin kylki, ai kun on ihanaa! |
 |
| Ja näin on kaikki oman ihimsen pois harjaamat hiekat hankittu takaisin! |
Oletpa taitava voimistelija :) Oma ihminen joutaa kyllä harjaamaan uudetkin hiekat pois! Se on ihmisten niiden hommaa..
VastaaPoista