Isojen hevosten asioita opettelemassa

Nyt minulla on kuulemma Suomen kansalaisuus, eli rekisteröinti Suomeen on nyt valmis. Oma ihminen vaikuttaa tosi tyytyväiseltä, minua uutinen ei heilauttanut suuntaan eikä toiseen. Enemmän kiinnosti se, kun eilen päästiin taas maneesiin juoksemaan! Tosin siellä oli niitä esteitä ja puomeja ja vahingossa menin parista yli ja melkein kompastuin yhteen esteeseen, kun juoksin kiinni Kaverin hännässä enkä huomannut että edessä oleva puomi olikin noussut ylös. Menin silti vielä toistekin siitä kohti ja huomasin, että hyppäämällä vähän aikaisemmin siitä pääsee yli, mutta varmuuden vuoksi kiihdytin täysillä sen jälkeen ettei se este pääse kopauttamaan minua enää. Sen jälkeen meninkin mieluummin sen vierestä ja annoin Kaverin loikkia siitä yli.

Talvella menee turpakarvatkin ihan huuruun!

Tänään omalla ihmisellä oli taas uutta minulle, kuulemma maistelen tällä hetkellä niin innokkaasti kaikkea että saan maistella myös kuolainta. Se osoittautui paksuhkoksi metallipalaksi mikä piti ottaa suuhun. En ollut ollenkaan innostunut asiasta mutta suostuin kuitenkin ottamaan ne suuhuni, kun niitä niin sinnikkäästi tarjottiin. Ne tuntuivat aika omituisilta, mutta kun ruokakuppiin ilmestyi porkkanaa niin unohdin harmitella kuolaimia ja keskityin syömään. Kun olin saanut porkkananpalat nakerreltua, oma ihminen otti kuolaimet pois. Minä jään miettimään, mitä tapahtui ja miten siihen suhtautuisi.