Omaa ihmistä ei ole näkynyt aikoihin. Minut on selvästi hylätty täysin! Tallikaverien omat ihmiset ja Tallinemäntä käyvät sentään harjailemassa minua.
Sitten yhtenä päivänä Oma ihminen ilmestyi taas, mutta ihan kummallisena. Käveli hyvin varovaisesti ja oli hukannut toisen kätensäkin. Kerrassaan omituista. Kuulemma joku toinen hevonen oli tipauttanut Oman ihmisen selästään. Hävytöntä, sanon minä. Minä en ikinä tipauttaisi Omaa ihmistä selästäni! Köh. Ainakaan tahallani... No, oppiipahan käymään vieraissa. Mielenosoituksellisesti nuuhkin lähinnä mukana ollutta Miestä ja keskityin iltaheiniini. Mutta sitten Oma ihminen kaivoi esiin porkkanan. Sitä en voinut vastustaa ja venyttelin tyytyväisenä porkkanapalojen perässä ja nuuskin vielä tarkaan Oman ihmisen käden kun tarjoilu lakkasi pelaamasta.
Seuraavana päivänä olin jo paljon suopeampi kun Oma ihminen tuli aidan reunalle kesken aurinkokylpyni. Armollisesti kävelin portille vastaan ja otin vastaan minulle kuuluvat ihastelut ja rapsuttelut. Mukana oli peräti kaksi miestä, jotka myös kiltisti rapsuttelivat minua. Pääsin nuuhkaisemaan Oman ihmisen kättä pitelevää naruviritystäkin, mutta sitä ei saanut maistella. Ehdin silti työntää siihen mutaisen turvanjäljen ennen kuin minut hätisteltiin kauemmas. Lohdutukseksi nappasin suullisen Miehen hihasta ja mupelsin sitä tyytyväisenä, ennen kuin sekin hupi kiellettiin. Kaikista näistä ihmisistä huolimatta kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt vihjettä, kun otin riimunnarun pään suuhuni ja koitin tökkiä porttia auki. Kukaan ei vienyt minua kävelylle ja lopulta luovutin ja palasin heinäkasalle.
Nyt minulla on kuulemma lomaa vielä melkein kesän alkuun asti, joten kaipa minun täytyy siis jatkaa kuntoni ylläpitämistä tarhan reunaa pitkin spurttailemalla!
Voi raukka. Toivottavasti nyt joku Oman ihmisesi tallikaveri käyttää sinua sentään vähän kävelyllä.
VastaaPoistaSen Oman ihmisen liikkumiset taitaa olla jonkin aikaa vähemmässä, mutta kunhan kesä tulee, niin toivottavasti pääsette taas jatkamaan harjoituksia:)