Takaisin kotiin

Kuukausi hevosetonta eloa humpsahti ohi yllättävän nopeasti. Itse asiassa oli vähän aikaa ihan mukavaa vain löhötä sohvalla työpäivän jälkeen, etekin sillä viikolla, jolloin satoi kaatamalla joka ilta. Ja onneksi tallikaverit tarjosivat välillä helpotusta hevos(ettomuus)tuskaan. Loppujen lopuksi menoa oli sen verran, että kävin katsomassa Daisya vain kerran koko aikana. Onneksi viestit kulkevat, ja pysyin hyvin kärryillä siitä, mitä sen kanssa on tehty ja mitä sille kuuluu.

Sunnuntaina oli vihdoin aika ajella kysymään, kelpaisiko kyyti kotiin tällä kertaa. Mervi näytti ensin ratsain, mitä sen kanssa on tehty, ja sen jälkeen kävin itsekin kokeilemassa. Laukkaan oli tullut reippaasti lisää rentoutta ja ratsastettavuutta ja koko hevonen viritetty taas kevyemmäksi edestä (vaikkei se koskaan raskas ole ollutkaan, mutta ny se on taas ihan sormenpäillä ratsastettavissa...) ja kuunteli enemmän ratsastajaa ja vähemmän ympäristöä. Superia!

Kun auto oli pakattu, haettiin hevonen tallista. Se käveli suoraan ja kyselemättä koppiin. Vähän katseli, kun takapuomi ja silta laitettiin paikoilleen, mutta palkkakaurat maittoivat hyvin. Itse asiassa toivoin, että se olisi edes vähän pullikoinut vastaan, niin Mervi olisi päässyt näyttää käytännössä, millaisella paineella hän sai Daisyn mielen muuttumaan. Sen kanssa kun on kovin helppo pistää liikaa painetta, ja se taas saa aika kovan vastareaktion aikaan. Mutta hyvä näin. Kopissa olemiseen oli selvästi tullut lisää rentoutta, kun heti liikkeelle lähdön jälkeen Daisy hoksasi edessään olevan heinäverkon ja söi onnellisena miltei koko matkan. Viimeksi se kuunteli ympäristöä ensimmäisen tunnin, ennen kuin rentoutui syömään.

Kotona odotti auringonpaiste, laidun ja tutut kaverit. Minulla alkoi kesäloma ja kuitenkin tavallaan paluu arkeen. Mutta ihanaa on taas saada mennä tallille joka päivä, nähdä tuttuja ihmisiä ja päästä nauttimaan auringonpaisteesta hevosen selässä! Sitä on muuten niin kovin saamaton saamaan itseään liikkeelle.

Tänään naapuritallilla järjestettiin koulurataharjoitukset. Minä hyödynsin tilaisuuden ja ilmoitin Daisynkin sinne. Ohjelmana meillä oli Helppo C tutustumisluokan kouluohjelma 2003. Daisy suoriutuisi jo heB tehtävistäkin, mutta ratana aloitetaan mieluummin kokemuksen kerääminen helpommasta päästä. Ensin ratsastettiin vuorotellen ohjelman eri osat pätkä kerrallaan, saatiin kommentteja ja ohjeita ja sitten testatiin uudestaan. Lopuksi ratsastettiin koko rata ja saatiin kommentit siitäkin. Daisy sai kehuja siitä, että laukka on parantunut huimasti talveen verrattuna. Tästä on taas hyvä jatkaa! Alun liehuvien pyöröpaalikääreiden ja koivujen ja minkälie tuijottamisen jälkeen se keskittyi varsin hyvin tehtäviinsä ja oli muutenkin varsin rento. Laidun ja lämmin auringonpaiste varmaan osaksi auttoi tässä, että tyhjää ei jaksanut pomppia. Itsellä tuli vähän kiire radan ratsastuksessa, enkä ehtinyt aina valmistella joka kohtaa niin hyvin kuin olisin halunnut. Ravissa Daisy lähti kokoamaan itseään ihan nippuun (tai siltä se ainakin tuntui) ja sen ihmettely vei kovasti huomiota. Ensimmäisen laukan nostossa se tuijotteli jotain ja nosti väärän laukan, ja minä (hyi minua) en ollut ihan varma kumpaa laukkaa se meni, joten jäi korjaamatta. Ihan hyvä tasapaino sillä on, mentiin sitten ympyrä vastalaukassa. Köh. Tiedämpähän taas, mitä korjata seuraavaa kertaa varten! Alla kuitenkin videolla päivän rata:

Satularintamallakin näkyy aurinkoa pilvien lomasta. Koulusatula täytyy vaihtaa tai toppauttaa uusiksi, se kuulemma veti Mervinkin istunnan jotenkin vinoon. Toisaalta helpottavaa kuulla, omatkin istuntaongelmat voivat siis mystisesti korjaantua satulan vaihdolla... Löysin sovitteille joustorunkoisen Basculen yleis/estesatulan, mitä olen nyt alkuviikon testaillut eri kombinaatioilla. Daisy pääsi kuukauden aikana vähän laihtumaan vapaasta heinästä huolimatta (en ikinä uskonut, että tuo hevonen osaa nirsota, mutta näemmä sekin on mahdollista), joten tuo Bascule oli liian leveä. Uskon kuitenkin, että vähän ajan päästä Daisy on taas oma pyöreä itsensä, eikä tuo satula leveydestään huolimatta uhkaa lähellekään painaa Daisyn olematonta säkää. Lisäksi se on juuri sopivan lyhyt, että satulointi ei ole ihan millipeliä, mutta istuin on kuitenkin sen verran iso, että minä mahdun siihen jopa paremmin kuin kuppimaiseen koulupenkkiini. Testasin satulaa ilman fyllinkejä, pienellä lisätoppauspalalla eteen ja paksummalla toppauspalalla eteen. Daisylle näyttää sopivan mikä kombo vain, itse istun parhaiten paksummalla etutoppauksella. Sen verran tasaisesti satula kuitenkin tuntui asettuvan Daisyn selkään, että tein kaupat. Katsotaan, miten selkä lähtee kehittymään ja mitä hieroja sanoo ensi kerralla.

Symmetriset hikijäljet eikä kurttuisia karvoja. Voisiko tämä viimein olla Se Oikea?

Lännenratsastajan opissa

Onnistuneesta kisamatkasta innostuneena ilmoitin meidät valmennukseen vähän pidemmän matkan päähän, kun Meeri Simula oli tulossa kahdeksi päiväksi Nivalaan Mervi Pakolan tallille. Mervihän aikanaan sisäänratsasti Daisyn, joten ajattelin, että se voisi olla hyvä paikka testata pitemmän matkan kuljetusta ja ainakin apu on lähellä, jos jostain syystä lastauksen kanssa tulee ongelmaa. Ja tulihan siihen, mutta siitä myöhemmin...

Kotona Daisy kipusi kiltisti kyytiin. En ole käyttänyt sillä kuljetussuojia, mutta nyt laitoin putsit joka jalkaan suojaksi. Takasen suojia se pari kertaa koitti ravistella irti, mutta tyytyi sitten niihin. Viime hetken ostoksena kävin hakemassa vielä ääntä eristävän korvahupun, jotta matkanteko olisi vähän hiljaisempaa. Tosi hienosti Daisy sitten matkustikin ja perillä tuli nätisti autosta, vaikka ympärillä olikin muita hevosia, autoja ja ihmisiä. Huippua!

Minähän en osaa lännenratsastusta yhden vuosia sitten käydyn leirin oppeja enempää, mutta laji kuin laji - perustyö on kuitenkin melko samaa ja Meeriä on useampi kehunut, joten kokeillaan. Hauska oli huomata, että olin jo tehnytkin tämäntyyppisiä harjoituksia, mutta kun asiaan sai perusteellisen selityksen miten ja miksi, harjoitukset selkenivät kummasti.  Uskon myös, että jatkossa niitä voi itsekin tehdä vähän paremmin kuin tähän asti. Jos selitän jonkun harjoituksen väärin, se johtuu huonosta muistista tai ymmärryksestä. Opettajan selitykset olivat rautalankaa parhaimmillaan!

Vieraassa (ja vähän tutummassakin) ympäristössä keskittyminen ratsastajaan on välillä aluksi vähän heikkoa, joten aloitimme harjoitukset yhden ohjan pysäytyksestä. Ensin ihan paikoillaan toinen ohja löysäksi, toinen lyhyeksi ja pehmeästi käsi kiinni omaan polveen. Siinä sitten odotettiin, että Daisy katsoo minuun ja oikeasti rauhoittuu, ennen kuin löysätään ohja pois. Tähän asti olen löysännyt jo myötäyksestä, mikä sinänsä on ihan ok sekin, mutta silmän seuraamisella sai paremmin varmistettua, että hevosen mielikin on mukana. Siitä sitten lähdettiin tekemään pivotteja, jotka vastaavat kai lähinnä kouluratsastuksen etu- ja takaosankäännöksiä, vain isommalla taivutuksella ja pidemmällä kaulalla. Me keskityimme helpoimpiin tässä vaiheessa. Eli kun taivutus oli jo saatu tuolla yhden ohjan pysähdys -harjoitteella, otettiin ulko-ohjaakin taas tuntumalle ja lähdettiin pyytämään sisätakajalkaa rungon alle ristiin. Taivutuksen tuli olla tosi syvä , melkein 90 astetta ja kaula lähti kääntymään jo heti sään vierestä. Hevonen siis kiersi itseään taivutuksen puoleisen etujalan ympäri. Ideana oli tehdä vähintään yksi ja enintään kolme kierrosta samaan suuntaan ja vaihtaa sitten taivutus ja väistö toiseen suuntaan. Tuolla sai hevosen aika hyvin kuulolle (jalkojen ristiinlaitto vaatii huomiota hevoselta ja tarpeeksi taivutusta varmistaa sen, ettei toisella ole paljoa mahdollisuuksia pomppuilla minnekään), ja keskittymisestä saattoi helposti palkita päästämällä sen taas suoralle uralle. Haimme aluksi rutiinia tähän, eli käynnistä yhden ohjan pysäytys, huomion saamisen jälkeen jatkettiin pivottin ja sitten taas suoralle. Sitten toiseen suuntaan sama. Daisy ei selkeästi aluksi erottanut, milloin pyysin pivotille ja milloin vain yhden ohjan pysäytystä, mutta kun muistin itsekin erottaa ne paremmin, alkoi hevonenkin hoksata, mistä on kulloinkin kyse.

Harjoitusten tehon huomasi selkeästi. Kentän vieressä vähän yläviistossa meni hiekkatie, jota pitkin autot suhahtelivat yllättävän lujaa. Toisella laidalla oli katsomo, jonka pressukatto välillä heilahteli tuulessa. Onneksi kuitenkin meidän tunnin ajaksi sattui suht tuuleton hetki sadekuurojen välissä. Toinen samaan aikaan kentällä ollut hevonen harjoitteli laukanvaihtoja. Silti Daisy teki nätisti sitä mitä pyysin, eikä ryntäillyt säikkyryntäilyjä minnekään. Ravissa se välillä koitti vähän kiihdytellä, mutta pivotille kääntäminen auttoi asiaa kummasti (ja sangen pehmeä kentän pohja varmaan osaltaan edesauttoi ylimääräiseen energian purkamistä järkevämmällä tavalla). Ei ihme, että pivottien sanottiin olevan hevosten kuntosaliharjoitusta - kannattaa tehdä säännöllisesti ja useammin kuin muutama käännös kerrallaan, mutta kannattaa varoa tekemästä liikaa.

Lopuksi opetimme vielä Daisyn hidastamaan pohkeen "halauksesta" ja siinä sivussa opetimme minulle miten pitää jalka kiinni, eikä antaa sen lepatella tuulessa... Aluksi siis ihan vain pysähdyksessä puristin jalat kiinni hevosen kylkiin ja pidin samalla ohjasta vähän vastaan. Jos Daisy lähti liikkeelle, ohja voimistui vähän (ja puristus pysyi), kun se rentoutti niskaa, myötäsi ohjille, laski päätä ja pysyi paikoillaan, paine hellitti. Muutaman kerran Daisy koitti kävellä sinnikkäästi ohjan läpi ja kun se ei auttanut, se koitti painaa pään ihan polviin. Yllättävän nopeasti se kuitenkin hoksasi, mikä on jutun juju, eikä kuitenkaan turtunut pohkeelle vaan totteli eteenpäinpyytävää pohkeen "napautusta" normaalisti. Sitten harjoiteltiin samaa käynnissä ja lopussa ravissakin. Ideana tuossa oli opettaa hevonen pohkeen puristuksesta nostamaan rintakehäänsä ylös, rentouttamaan niskaa ja hidastamaan. Aluksi tuntui, että jaloilla sai puristaa ihan krampissa, mutta nopeasti homma helpottui, kun molemmat alkoivat hoksata, mistä on kyse. Tuo on itse asiassa aika näppärä apu, puristuksella saa aika helposti hevosen taas avuille jos se meinaa juosta alta pois. Lisäksi kuvittelisin, että säikähdystilanteessa (jossa ihminen luonnollisesti puristuu hevosen ympärille) on kätevää, että puristus on hevoselle hidastusmerkki. Daisyn kanssahan on tehty paljonkin erilaisia rintakehänkohotusharjoituksia, joten se sai hyvin juonesta kiinni ja tuon läpikäyminen näin perusteista lähtien muistutti itselleni hyvin sen, että jalat kannattaa pitää lähellä hevosta (jatkuvasti puristamatta toki), etenkin jos alla on tuollainen liehuvampi tapaus jota helposti jää ratsastamaan pelkällä ohjalla. Lupaan muistaa tämän taas ainakin muutaman kuukauden (valitettavasti asian tietäminen on ihan eri asia kuin sen tekemisen muistaminen ja oman väärän toimintamallin tunnistaminen...).

Kun tänne asti oltiin tultu, niin valmennettauduttiin sitten koko rahalla. Daisy nukkui tyytyväisenä tallissa yön. Seuraavana aamuna oli hyvä teorialuento pivoteista (joista tiedän nyt paljon enemmän kuin aiemmin) ja sitten taas tunti. Alussa muistuteltiin mieleen eilisiä harjoituksia, ja kyllähän ne sieltä tulivat helpommin kuin eilen. Etenkin, kun vain malttoi itse käydä ne läpi oikeassa järjestyksessä ja maltilla. Daisy on helposti vähän ylisuorittaja, se humpsauttaa tehtävät läpi pikavauhtia "kato, mä osaan, näin tämä piti tehdä!". Valitettavasti suoritus on usein vähän sinne päin ja nopeasti huiskaistu, joten ratsastajan vastuulle jää laaduntarkkailu. Edelleen valitettavasti ratsastajakin on välillä samanlainen huiskale, joten on hyvä, että ulkopuolinen silmäpari on muistuttamassa, että asiat tulee tehdä huolella ja kunnolla. Köhm.

Kun perusta oli taas hanskassa, päästiin harjoittelemaan ihan oikeaa tehtäväsarjaa. Aloitimme käyntipivotilla jonka aikana nostettiin ravi (pivotin jatkuessa), josta nostettiin laukka. Jos taivutus oli vasemmalle, laukka nousi oikealle ja päinvastoin. Sitten laukattiin ympyrä, pysäytettiin, peruutettiin (eiliset jalallahalausopit tulivat tässä hyvin käyttöön, jaloilla sai aikaan oikein kelpo peruutuksia!), ja jatkettiin käynnissä taas pivottiin. Emme ehtineet tehdä kuin toiseen suuntaan, mutta Daisy teki ihan huippuhyvät laukannostot pivotista ja laukkasi oikein nättiä, hidasta ja puhdasta laukkaa oikeaan kierrokseen. Niin hyvin, että lopetettiin parin kerran jälkeen kun se oli edelleen super. Suorastaan kihisin halusta päästä harjoittelemaan näitä kotona enemmän.

Pakkasin auton ja hevosen, sitten kotiin ja illaksi juhliin. Tai niin oli suunnitelma. Daisy oli toista mieltä. En saanut autoa mitenkään siirrettyä rauhallisempaan paikkaan, joten se piti lastata siinä pihassa pressukatoksen, yleisön, muiden hevosten ja satunnaisesti ohikulkevien autojen läsnäollessa. Daisy totesi, että pidä tunkkisi ja kaivoi esiin kaikki vanhat, hyväksi havaitut lastauksenvälttelymetodit. Jos se muutaman kerran sattuikin kävelemään sisään koppiin, sieltä ammuttiin salamana ulos, kun minä edes ajattelin liikahtavani kohti lastaussiltaa. Ihan liian monta tuntia siinä meni, ja lopulta totesin, että olkoon. Mervi sai siis kuukaudeksi koulutettavan hevosen, minä kuukauden kesäloman ja Daisy hiekkatarhan laitumen sijaan. Näillä mennään.