Ihan aina ei jaksa olla seesteinen ja rauhallinen. Välillä täytyy päästä vähän irrottelemaan, ja kentän ohi ajavat autot ja satunnaiset ohikulkijahevoset antavat välillä oivan kimmokkeen vetäistä häntä kohti taivasta, levittää sieraimet levälleen, sanoa TRÖÖT ja tanssahdella vähän ympäriinsä. Oma ihminen koittaa ymmärtää, kunhan vain muistan hilluessanikin vähän huomioida hänet pyyntöineen. Kun olen saanut pörheltää tarpeekseni, maltan taas keskittyä paremmin siihen, mitä minulta milloinkin pyydetään. Sitten voin olla taas Hieno Tyttö ja antaa Oman ihmisen kävellä edellä.
 |
| Näin minä pukitan! |
 |
| Ja pomppaan! |
 |
| Ja spurttaan! |
 |
Sitten voi hetken hengähtää ja puhista. Kamerakin
pysyy perässä paremmin, jos seison paikoillani. |
Yhtenä aamuna ulos mennessämme kentän viereen oli ilmestynyt luminen torni ja toiselle laidalle luminen pieni hevonen. Se se vasta kuulkaa jännää olikin! Aamuheinätkin meinasi unohtua ihan kokonaan, kun piti juoksennella pitkin aidan viertä tarkastelemassa outoa ilmestystä joka puolelta. Kerrankin en ollut myöskään yksin mielipiteineni, vaan naapuritarhankin hevoset olivat ihan yhtä järkyttyneitä moisesta näystä. Lopulta Tallinemäntä urheasti hyökkäsi lumimuodostelmien kimppuun, tasoitti ne ja me saatoimme vetää henkeä. Huh huh, läheltä piti, mutta selvisimme hengissä!
 |
| Joskus Oma ihminen kutsuu minua vainuhevoseksi. Miksiköhän? |
Oma ihminen on alkanut vanuttaa jalkojani aina joskus sen jälkeen, kun olemme käyneet lenkillä. Aluksi oudoksuin vähän, mutta nykyään annan hänen venyttää jalkojani melkein joka suuntaan enkä pyristele vastaan kuin ihan vähän silloin tällöin. Silloin, kun iltaporkkanoiden ääni jo kuuluu, en kyllä millään malttaisi seisoa paikoillani. Selkääni on myös aseteltu jos jonkinlaista kaarta ja satulaa, ja Oma ihminen lupasi ettei omaa satulaani tarvitse enää käyttää, se kun on jo melko lailla liian kapea. Leveydeltään lähinnä sopivimpaa oli naapurikarsinan torinhevosen satula. Sen huomattuaan Oman ihmisen kulmakarvat kyllä nousivat aika korkealle. Miten niin muka olen jo melkoisen leveä?
Siinäpä omalle ihmisellesi oiva paradoksi tuleviksi vuosiksi? Miten voi olla mahdollista, että pikkuhevosille sopivia satuloita löytyy vain sotanorsujen satulakaapista? Onko kyseessä optinen harha? Muahhah!
VastaaPoistaLupaan, että ihmispolon satulapähkäilyistä on sinulle huvia pitkäksi aikaa, paitsi jos se hermostuksissaan tyytyy liian kapeaan satulaan. Silloin tulee selkä kipeäksi ja on hirveän tympeää. :/
t. Habander
Oma ihminen ajattelikin, että sinulta löytyy vertaistukea. Kumma homma, ensin valitetaan kun en ole tarpeeksi iso ja sitten valitetaan, että olen leveä. En minä ole leveä, olen vain muodokas niin kuin kunnon tamman tulee olla! Ihmisiä on sitten vaikea miellyttää joskus!
VastaaPoista